Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Hakulinen Lassi

lassi_hakulinen_lores

Lassi Hakulinen on 1969 syntynyt tamperelainen metsätalousinsinööri. Vahvat karjalaiset juuret luovat perustan hänen esikoisromaanilleen Laatokan sini.

Hän on menestynyt Eränkävijän kirjoituskilpailuissa ja kirjoittanut yhdessä isänsä kanssa teoksen Haku-Veikko – suurhiihtäjä Veikko Hakulisen muistelmat.


Kirjaiijahaastattelu / syksy 2016

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen 1969 syntynyt tamperelainen metsätalousinsinööri ja töissä Suomen metsäkeskuksessa asiakasneuvojana. Syntymässä kävin Asikkalan Vääksyssä ja suurimman osan elämästäni olen asunut Valkeakoskella. Perheeseeni kuuluu vaimo Riitta ja kolme kissaa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Jo alakoulussa opettajani sanoi, että tuosta pojasta tulee joskus kirjailija. Niinpä tulikin, aloittelin mieliharrastukseeni kalastukseen liittyvillä lehtiavustuksilla ja 1999 julkaistiin yhdessä isäni kanssa kirjoittamani muistelmateos Haku-Veikko – suurhiihtäjä Veikko Hakulisen muistelmat.

Vähitellen alkoi kiinnostaa ihan fiktiivinenkin kokeilu ja 2007 voitin Eränkävijän kirjoituskilpailun kalastusaiheisen sarjan novellilla Musta lohi. Eränkävijään olen kirjoitellut sen jälkeenkin.

Olen suorittanut KVS:n etäopiston Luovan kirjoittamisen kurssin, jonka annista haluan kiittää opettajaani Ritva Kolehmaista.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Minua kiinnostaa Suomen lähihistoria, erityisesti sotiin ja sen jälkeiseen aikaan sijoittuvat tapahtumat. Koska omakohtaista kokemusta tuolta ajalta ei ole, luen paljon asiaan liittyvää dokumenttikirjallisuutta. Yritän nähdä historian käänteissä yksittäisen ihmisen ja sijoitan kertomuksen maisemiin, jotka ovat minulle tuttuja. Kalastusta unohtamatta…


Mistä uusin kirjasi kertoo?
Uusin kirjani Syysjuhannus on eräänlainen sukupolviromaanin ja dekkarin risteytys. Isän kuolema avaa päähenkilö Tomi Ylijoelle mahdollisuuden selvittää niitä isän elämän vaiheita, joista hänellä ei ole ollut tietoa. Paljastuu, että Tuomas-isä on tehnyt testamentin Tomille täysin tuntemattomalle Tapani Lepistölle. Perunkirjoitustilaisuudessa Tapani kertoo Tomille, että Tuomas on sodan aikana surmannut hänen oman isänsä Alpon. Tomi haluaa tietää miksi ja miten, mutta perehtyminen Tuomaksen vaiheisiin tuo mukanaan paljon muitakin yllätyksiä.

Esikoisromaanini Laatokan sinen tapaan tämänkin kirjan tapahtumapaikat ovat itselleni tuttuja. Romaanin historiallista taustaa varten olen käynyt tutkimassa Kansallisarkiston asiakirjoja, mutta korostan, että kyseessä on täysin fiktiivinen teos. Syysjuhannuksessa käsittelemäni asiat ovat vieläkin monelle arkoja.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kiinnostavan aiheen löydyttyä kirjoitan siitä ensin novellin. Jos sanottavaa tuntuu olevan enemmän kuin novelliin mahtuu, laajennan aiheen romaanimittaan, luon lisää tapahtumia ja henkilöitä. Romaanin valmistuttua saattaa alkuperäinen novelli olla jo liikaa sen sisällä, ja se täytyy karsia pois. Prosessi on siis kuin single-levy, joka myöhemmin laajenee lp-mittaan.

Eteneekö kirjoittaminen yleensä vaivatta?
Ennen varsinaisen kirjoitustyön alkamista olen tavallisesti hahmotellut aihetta mielessäni jo aika pitkään, aina henkilöiden nimiä myöten. Siksi teksti syntyy yleensä vaivatta, usein huomaan myös kirjoittaessani spontaanisti muuttavani alkuperäistä suunnitelmaa. Joskus saatan kyllä oikoluvun aikana pyyhkiä jonkin hetken innoituksessa syntyneen kappaleen poiskin.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle tapa toteuttaa luovuuttani ja erinomainen vastapaino arki- ja työrutiineille. Menen kirjoittaessani syvälle sisään tekstini maailmaan ja toisinaan siitä on jopa vaikea irtautua.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Aion jatkaa hyväksi havaitsemallani linjalla. Romaanien julkaiseminen on minulle hieno ja suuri asia ja antaa virtaa tuottaa jatkossa lisää tekstiä, toivottavasti vielä parempaa!

Minkälainen lukija itse olet?
Luen ja olen aina lukenut paljon. Nykyään luen etupäässä tietokirjoja, mutta aiemmin luin hyvinkin laajasti myös kaunokirjallisuutta. Olen kai aika vanhakantainen, koska nykykirjallisuus ei minulle oikein aukea. Suosikkini ovat kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja: Linna, Haanpää, K.M. Wallenius. Vähemmän tunnetuista pidän esimerkiksi Jussi Lainiosta ja E.N. Mannisesta.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon heille nautittavaa ja jännittävää lukuelämystä uuden teokseni parissa. Syysjuhannus on kirja, jonka uskon kiinnostavan sekä historiallisen kertomuksen että dekkarin ystäviä.