Helminen Sini

Sini_Helminen_kuvaaja_Janne_Luotola_lores

Sini Helminen (s. 1987) on syntyjään hollolalainen kirjallisuustieteen maisteri, lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari. Hänet on nimetty sinipiikojen mukaan ja hän pukeutuu yksinomaan sinisen sävyihin.


Kirjailijahaastattelu / 2018

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen kirjavinkkari, lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjallisuustieteen maisteri. Olen kotoisin Hollolasta, ja asun nykyisin Helsingissä. Minut on nimetty sinipiikojen mukaan, ja pukeudun yksinomaan siniseen ja turkoosiin.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen kirjoittanut tarinoita pienestä saakka ja hullaannus kirjoihin kuljetti minut opiskelemaan kirjallisuutta ja osallistumaan kirjoituskursseille. Ollessani Edinburghissa Harry Potter -pyhiinvaelluksella istuuduin J.K. Rowlingin kantapöytään Elephant Housessa ja kirjoitin siellä pätkän käsikirjoitusta, josta sitten tuli esikoiseni Kaarnan kätkössä.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Vaikka kirjoitan fantasiaa, aiheeni tulevat nykytodellisuudesta. Ympäristöongelmat ja suvaitsemattomuus ovat uhkia, joihin nuoret henkilöhahmoni joutuvat väistämättä törmäämään. Minua kiinnostavat myös ihmisen ja luonnon välinen suhde sekä ihmissuhteet.

 

Mistä kirjasi kertovat?
Väkiveriset -sarjassa nuoret päähenkilöt törmäävät kotimaisen mytologian olentoihin etsiessään juuriaan ja identiteettiään. Kaarnan kätkössä kertoo 17-vuotiaasta Pinjasta, joka kantaa selässään salatun alkuperänsä arpia. Pinja syöstään arkisista ongelmistaan vaaralliseen seikkailuun ja koettelemaan seksuaalisuutensa rajoja. Kiven sisässä puolestaan on dekkarimainen nuortenromaani nörttipoika Pekosta, joka joutuu irtautumaan Minecraftin äärestä selvittäessään isoäitinsä kuolemaa. Uusin Veden vallassa sukeltaa koulukiusatun Marin nahkoihin. Vedenalaiset vaarat ja salaisuudet sulautuvat uusioperheen ja kiusaamisen teemoihin.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kuulen päässäni ääniä. Henkilöhahmojen äänet ja repliikit putkahtavat mieleeni ja vaativat minua kertomaan tarinansa. Aina en itsekään tiedä, mihin tarina johtaa, ennen kuin jatko ilmestyy sanoina eteeni. Vaikeampaa on editoiminen ja melodramaattisimpien hullutusteni tappaminen.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kun olin lapsi, kirjoitin ylös kaksi suurinta toivetta tulevaisuudelta: rakastaa ja kirjoittaa kirja. Tarinankerronta on minulle luontaista, ja suurin kunnianhimoni kirjoittajana on saada lukija itkemään tai nauramaan, antaa jotakin siitä hurmiosta, mitä minä olen kirjallisuudelta saanut. Romaanit ovat ensisijainen lajini, mutta kirjoitan myös draamaa ja lyriikkaa harrastelijamusikaaleihin.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tällä hetkellä haluan ensisijaisesti saattaa neliosaisen Väkiveriset -sarjani valmiiksi. Neljäs eli viimeinen osa on jo tekeillä ja tulee punomaan kolmen edellisen erilliset tarinat yhteen. Tulemme siis vielä kerran tapaamaan sekä Pinjan, Pekon että Marin. Väkiveriset -sarjan jälkeen jatkan varmaan fantasian parissa, mutta uusiin suuntiin.

 

Minkälainen lukija itse olet?
Olen intohimoinen romaaniholisti. Työn takia ehdin nykyisin harvoin tarttumaan muihin kuin lasten ja nuorten kirjoihin, mutta silloin kun pystyn, ahmin fantasiaa ja klassikoita. Vanhana Harry Potter -fanina Rowling on minulle ykkönen, mutta rakastan myös Tolkienia ja odotan kärsimättömästi Tulen ja jään laulun jatkoa. Oscar Wilde, antiikin runoilijat, Jane Austen, vampyyrierotiikka – kirjallisia mielitiettyjä riittää.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Lukijalle: Paras palkinto kirjoitustyöstä on sivujen yli luotu salavihkainen hymy.

Kirjoittajalle: Älä usko kirjailijahaastatteluita siitä, kuinka esikoiskirjailija vähän näperteli luppoaikoina ja heti tuli kustannussopimus bestselleriin. Kiiltävien kansien takana on usein vuosia työtä, pettymyksiä ja hylkäyskirjeitä, jotka alkavat liian kohteliaasti. Älä anna jästien masentaa.

  

(Kuva: Janne Luotola)