Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Hyyti Pekka

Pekka_Hyyti_2018_lores_

Pekka Hyyti (s.1959) on lempääläläinen insinööri. Leipätyönään hän työskentelee ilmailun parissa. Vapaa-aikaan kuuluu avantouinnin lisäksi kolme ällää; laskettelu, lenkkeily ja lukeminen. Tummat pilvet eilisen on hänen esikoisteoksensa.

 



Kirjailijahaastattelu / 2019

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Pirkanmaalla ikäni asunut kaveri, ja kotini on Lempäälässä. Kirjani sijoittuvatkin hyvin tuntemalleni Tampereelle. Perheeseeni kuuluu avovaimo ja mainiota nuorisoa. Työskentelen ilmailutekniikan parissa ja kirjoittaminen on rakas harrastukseni. Viihdyn myös keittiössä ja lenkkipoluilla.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista. Koulussa sainkin usein lukea ääneen kirjoittamani aineet. Useasta kirjoittamiseen liittyvästä opista saan olla kiitollinen silloiselle suomen kielen opettajalleni. Mahdollisia kirja-aiheita on pyörinyt mielessä pitkään, mutta muu arki on pyörinyt etualalla. Muutama vuosi sitten tartuinkin läppäriin uudella otteella ja aloin työstää ensimmäistä dekkariani. Tarina tipahteli yllättävänkin helposti ulos. Työssäni kirjoitan paljon teknistä asiatekstiä, romaania kirjoittaessani voin taas päästää valloilleen luovan minäni.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Yleensä jokin paikka tai vaikka vuorokauden aikaa saa minut kiinnostumaan. Jos on talvi, paljon lunta ja kova pakkanen, mietin mitä pakkasiltana voisi tapahtua. Joskus joku uutinen jää mieleen ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Joskus aihe vaan putkahtaa arvaamatta kulman takaa.

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Tapahtumat sijoittuvat Tampereelle vuoteen 1929, kaupungin 150-vuotisjuhlan ajankohtaan. Tarina kulkee todellisen historian keskellä. Höyrylaiva Kuru upposi Näsijärvellä vieden mukanaan toista sataa matkustajaa. Uusi Hämeensilta valmistui ja sai vahdikseen Suomen neito, Eränkävijä, Veronkantaja ja Kauppias -patsaat. Pyynikin harjun tunnettu kivinen näkötorni valmistui.

 

Tarinassa Tampereen tuomiokirkosta löytyy kaksi henkirikoksen uhria. Konstaapeli Voitto Karhu ja toimittaja Ina Djurling joutuvat julman henkirikoksen todistajiksi osuessaan paikalle. He alkavat selvittää surmatyötä ja selviää, että Tampereella näyttää olevan liikkeellä sarjamurhaaja.

1920-luku oli todellisuudessa Suomen rikoshistorian väkivaltaisinta jaksoa. Poliisien koulutus oli vasta alkamassa ja rikostutkinta lapsen kengissä.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
En kirjoita välttämättä kronologisessa järjestyksessä. Saatan alkaa kirjoittaa keskeltä, jostain tarinan kannalta tärkeästä tapahtumasta. Sitten mietin, mitä tapahtui ennen ja jälkeen. (Joskus vaivaa tyhjän paperin ongelma. Silloin pitää vain tyhjentää mieli arjen asioista.) Toisinaan vaivaa aikapula. Optimi olisi kirjoittaa joka päivä, mutta useinkaan se ei onnistu. Voi vierähtää viikkoja, ennen kuin pääsen jatkamaan tarinaa ja silloin kuluu hetki muistella, missä vaiheessa tarina olikaan ja miten tästä pitäisi jatkaa.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Minulla on halu luoda jotain uutta. Haluan kirjoittaa omia tarinoita muiden hyvien tarinoiden joukkoon. Tahdon jakaa näitä tarinoita muidenkin luettavaksi. Tarinan saaminen loppuun on nautinto.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Karhun ja Inan seikkailut tulevat jatkumaan. Uusi käsikirjoitus onkin työn alla. Kehittelen rinnalla myös nykypäivään sijoittuvaa jännityskirjasarjaa. Katsotaan, mihin se johtaa.

 

Minkälainen lukija itse olet?
Olen aina lukenut paljon. Lapsena luin tietenkin kaikki perinteiset seikkailukirjat. Varsin varhain löysin myös aikuisten kirjat. Ian Flemingin James Bond ja Mickey Spillanen Mike Hammer tulivat hyvin tutuiksi. Mika Waltari teki nuoreen mieheen vaikutuksen. Ei kuitenkaan Sinuhella vaan teoksilla Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Kun sitten J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta ilmestyi ja luin ensimmäisen osan, olin myyty. Myös Scifi-kirjat tulivat lukulistalle. Isaac Asimov yhdisti dekkarin tieteistarinaan kirjassa Teräsluolat, joka aloitti Robotti-kirjasarjan. Varsinainen dekkarikausi alkoi kuitenkin vasta, kun sain käteeni ensimmäisen Per Wahlöön ja Maj Sjöwallin Beck-kirjan.

 

Nykyään luen paljon kotimaisia dekkareita. Jos tämän hetken suosikkikirjailijoita mietin, niitä on paljon; Seppo Jokinen, Timo Sandberg, Virpi Hämeen-Anttila, Christian Rönnbacka, Max Manner.  Myös Henning Mankell kuuluu kirjailijalistalleni.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Olen kiitollinen kaikille lukijoilleni ja että saan jakaa tarinani teidän kanssanne. Kaikenlainen palaute on aina tervetullutta. Positiivinen kannustaa kirjoittamaan ja kriittinen auttaa kehittymään kirjailijana. Pidetään siis yhteyttä!