Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Inovaara Juha

inovaara_web

Lahtelaisen metsätalousinsinöörin, Juha Inovaaran (s.1965) metsäaiheiseen trilogiaan on ilmestynyt kaksi osaa, Männyn takaa (v. 2015) ja Honkametsän huminaa (v. 2017). Juha työskentelee tällä hetkellä tietoturva-alan yrityksessä toimitusjohtajana. Hän on onnellisesti naimisissa ja lapset ovat lentäneet jo pesästä.

 


 

Kirjailijahaastattelu / kevät 2017

 

Kerro lyhyesti itsestäsi
Olen lähtöisin hämäläisestä maatalosta Rengosta. 16 vuoden metsäalalla työskentelyn jälkeen päätin vaihtaa kokonaan alaa. Rohkeus muutokseen kasvoi kahden Lontoon vuoden aikana. Toteutin vaimoni kanssa pitkäaikaisen haaveemme asua pidempään ulkomailla. Alakouluikäiset lapset sopeutuivat alkuvaikeuksien jälkeen hyvin uuteen kieleen ja kouluun. Palattuamme Suomeen irtisanouduin vakituisesta metsäalan työpaikastani ja aloitin työn it-alan yrityksessä. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olen työskennellyt myyntitehtävissä myös sähkö- ja energia-alalla.

Kirjoittamisen ohella tärkeimpiä harrastuksiani ovat lukeminen, monipuolinen liikunta, matkustaminen ja avioparityö.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Lukeminen on ollut lapsesta saakka hyvin tärkeä harrastus. Aika moni on varmaan joskus haaveillut kirjoittavansa kirjan – niin minäkin. Aloitin kokeillen ja pian huomasin nauttivani kirjoittamisesta. Näytin tekstiäni muutamille ystäville ja kirjailijoille, joiden palautteet olivat kannustavia. Sen jälkeen päätin oikeasti toteuttaa yhden unelmistani. Kutsun itseäni harrastajakirjoittajaksi – ainakin vielä tässä vaiheessa.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Parhaillaan tekeillä oleva kirjasarja liittyy metsään ja aiempaan työhöni metsäalalla. Seuraavien kirjojen aiheitakin hautuu jo mielessä, niissäkin on hippuja elämänkokemuksistani.

Mistä kirjasi kertovat?
Esikoisromaani Männyn takaa kuvaa 1960-luvulla syntyneen metsästä kiinnostuneen maalaispojan, Janne Pyymäen, lapsuutta ja hänen polkuaan puunhankinnasta vastaavaksi metsäammattilaiseksi. Jannen puunhankintatyö ja moninaiset ihmissuhteet kuljettavat tarinaa eteenpäin. 1900-luvun loppuajalle oli ominaista voimakas tekninen kehitys ja alati kasvavat puunhankintamäärät. Uuden oppiminen toi työhön lisää mielenkiintoa, mutta jatkuva muutos ja huoli työn jatkuvuudesta aiheuttivat Jannellekin unettomia öitä.

Honkametsän huminaa on itsenäinen jatko-osa, jossa seurataan edelleen Jannen elämää pääosin hänen puunhankintatyönsä kautta sekä puunhankinnan kehittymistä. Ihmissuhteet ja etenkin suhde vastakkaiseen sukupuoleen ovat myös vahvasti mukana tarinassa.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Esikoiskirja oli työn alla n. 11 vuotta, välillä tosin leväten pitkiäkin aikoja pöytälaatikossa. Onneksi en etukäteen tiennyt miten suuri ponnistus sen kirjoittaminen tulisi täysiaikaisen työn ohella olemaan. Jatko-osan kirjoittaminen sujui jo huomattavasti nopeammin ja helpommin.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Nautinnollinen harrastus, joka tempaa mukaansa. Kirjoittaessa ajantaju katoaa helposti. Se on kuin käsityö, jota voi tehdä missä tahansa, kunhan on aikaa ja sopiva tunnetila. Sanoja ja lauseita on hauska pyöritellä mielessä ja paperilla. Usein ajattelen, että se on kuin haastavan ristisanan ratkomista. Kun joudun umpikujaan, jätän asian hautumaan. Seuraavina päivinä oikeat sanat saattavat löytyä kuin itsestään. Kirjoittamiseen liittyvä ajatustyö on myös mukavaa. Tarinaa voi suunnitella esim. lenkillä, autoa ajaessa tai sohvalla loikoillessa.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Seuraavaksi aion siis saattaa trilogian kolmannen osan valmiiksi. En halua asettaa sen valmistumiselle mitään tiukkaa aikataulua, ettei kirjoittamisesta tule väkinäistä puurtamista. Haluan sen säilyvän jatkossakin mielihyvää ja rentoutusta tuottavana harrastuksena. Kirjoittaminen siis jatkunee niin kauan kuin järki juoksee.

Minkälainen lukija itse olet?
Olen lukenut aina melko monipuolisesti. Minulla on erilaisia kausia, jolloin innostun lukemaan saman kirjailijan kaikki kirjat lähes peräkkäin, esim. Paulo Coelho, Pat Conroy, Leon Uris, Arto Paasilinna (ei aivan hänen koko tuotantoaan yhteen menoon ☺), Miika Nousianen, Stieg Larsson, Jo Nesbø. En ole erityinen dekkarifani, mutta kaksi viimemainittua veivät täydellisesti mukanaan.

Lapsena ahmin kaikki Viisikot, Pertsat ja Kilut ym. vastaavat nuorten kirjat, jotka löytyivät kansakoulun kirjastosta. Niiden ohella myös kaikki sarjakuvat olivat mieleisiä; Aku Ankka, Tintti, Asterix, Lucky Luke, Korkeajännitys jne.

Nuoruuteen kuuluivat myös klassiset seikkailutarinat, mm. Aarresaari, Monte Criston kreivi, Papillon, Tarzanit sekä aina luotettava Jerry Cotton.

Sambian kehitysaputyö-kokemuksen jälkeen olen lukenut paljon Afrikka-aiheisia kirjoja. Wilbur Smithin seikkailuromaanit olen nauttinut pariin kertaan, suomeksi ja englanniksi. Nelson Mandelan elämänkerta oli yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Viime aikoina olen lukenut muutenkin paljon elämänkertoja, mm. Steve Jobsin tarina oli mielenkiintoinen.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Autiolle saarelle pakkaisin ehdottomasti Täällä Pohjantähden alla - trilogian. Olen lukenut sen moneen kertaan ja liikutun aina yhtä paljon. Siinä on jotakin todella syvälle maalaispojan sisimpään osuvaa. Väinö Linna on tehnyt täydellistä työtä – ainakin minun mielestäni.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Männyn takaa ja Honkametsän huminaa sopivat kenelle tahansa aikuiselle, eivätkä maistu pelkästään puulle. Toivotan nautinnollisia hetkiä kaikenlaisen kirjallisuuden parissa. Uusia asioita syntyy ja häviää – kirja ei katoa koskaan.