Kajanto Maija

Maija_Kajanto_nettiin_lores

Kirjailijahaastattelu (2019)

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Maija Kajanto, toimittaja, tuottaja ja nelivuotiaan pojan äiti. Olen kotoisin Hämeenlinnasta, josta muutin opintojen perässä Turkuun ja kymmenen Turun-vuoden jälkeen päädyin Helsinkiin.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Esikoiskirjan valmistuminen oli itselleni seitsemän vuoden prosessi, joka lähti liikkeelle, kun mursin nilkkani kreikkalaisella rantakalliolla vuonna 2011. Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan, mutta kuten niin monella muullakin, aikaa ei tuntunut koskaan olevan riittävästi. No, keväällä 2012 kun nilkkani jouduttiin leikkaamaan, ja oli pakko viettää viikkokausia sohvalla, kirjoittaminen alkoi sujua.

Ensimmäinen versio ei vielä kelvannut kustantamoille. Eräs kustantamo pyysi sitten minua kirjoittamaan samoista lähtökohdista toisen version, mutta kun sain sen valmiiksi, he eivät kuitenkaan kelpuuttaneet sitä kustannusohjelmaan. Myllylahdella kustannustoimittaja luki molemmat versiot ja pyysi minua kirjoittamaan niistä kahdesta hybridin, jossa olisi molempien parhaat palat. Tein kuten pyydettiin, ja tämä kolmas versio läpäisi seulan. Toki olin seitsemässä vuodessa tehnyt myös pari muuta juttua – sain lapsen vuonna 2014, mikä ei varsinaisesti auttanut aikataulujen hallinnassa.

 

Kerrotko kiteytetysti, mistä esikoiskirjasi kertoo?
Mainostoimiston stressaantunut projektipäällikkö Titta Jokisalo pinnistelee töissä ja koettaa samalla saada hallintaan suvun omakotitalon remonttiprojektin. Kuvioon kuuluu kalliolaista hipsteripoikaystävää, komeaa sähkömiestä, maaseuturomantiikkaa ja työelämän kuvioita.

 

Mistä sait aiheen esikoiskirjallesi?
Työskentelen itse sisältömarkkinoinnin parissa, joten viestintä- ja mainostoimistossa raatava päähenkilö tuntui luontevalta valinnalta oman kirjani keskiössä. Itse rakastan erilaisia downshiftaus- ja elämänmuutosromaaneja, joten myös päähenkilöni Titta hakee elämässään vastapainoa lähikunnasta ja erilaisen tekemisen parista.

 

Mitä haluaisit kirjallasi sanoa?
Olen itse herännyt viime vuosina toistuvasti siihen, että nykyajan työelämä polttaa helposti tekijänsä loppuun. Omalle ikäpolvelleni työuupumus tuntuu olevan jo osa normaalia urakehitystä, mikä ei ole mitenkään hyvä juttu.

Halusin kirjoittaa kevyen hyvän mielen kirjan, mutta samalla käsitellä vähän myös näitä aiheita. Ei oikeasti ole mikään tavoittelemisen arvoinen tila, että kolmekymppiset joutuvat jäämään töistä sairaslomalle, koska oman mielen kovalevy jumittaa. Työssäjaksamista pitäisi tutkia ja tukea paljon paremmin, jos halutaan pitkiä työuria.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Ruuhkavuosia elävänä nelikymppisenä kirjoitan silloin, kun siihen on tilaisuus, en silloin, kun inspiraatiota löytyy. Jos miehen tai lapsenvahdin ansiosta pääsen muutamaksi tunniksi iltavapaalle, menen kahvilaan, käynnistän koneen, lueskelen edellistä aikaansaannostani ja alan hakata jatkoa. Tärkeintä on saada tekstiä valmiiksi, hiomisen ja editoinnin voi hoitaa sitten, kun raakateksti on kasassa. Välillä epäilen, mahtaako väsyneenä syntyä mitään kunnollista, mutta ihmeesti teksti kuitenkin on rakentunut myös silloin, kun sitä on tehnyt pakkorutiinilla, ei suuressa flow-tilassa.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Töissä tuotan tekstejä ja editoin tekstejä päivittäin. Kirjoittaminen on siis itselleni arjen työkalu. Pitkän proosan kirjoittaminen oli kuitenkin ihan oma oopperansa ja kirjan kirjoittaminen oli opettavaista. Se on myös arjen henkireikä, jossa välillä voin tehdä myös muuta kuin töitä tai perhearjen pyörittämistä. Esikoiskirjan julkaisu on itselleni ollut tosi iso juttu – kun lapsuusaikainen haave toteutui nelikymppisenä, olihan se skumppapullon paikka.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Jos esikoiskirja myy ja kustantamo olisi kiinnostunut, tekisin mielelläni Mittoja ja tilaustöitä -kirjalle jatko-osan. Samoin haluaisin kokeilla jotain ihan muuta tyylilajia, mutta katsotaan, miten tämä lentää.

Minkälainen lukija itse olet? Minkälaisesta kirjallisuudesta itse pidät ja ketkä ovat suosikkikirjailijoitasi?
Rakastan kevyttä viihdettä. Olen nopea lukija, mutta nykyään kun aikaa on vähän, vaadin kirjan alulta aika paljon – jos kirja ei imaise mukanaan, se jää helposti kesken.

Suosikkikirjailijoitani ovat esimerkiksi Marian Keyes, Jennie Colgan, Sophie Kinsella ja Lauren Weisberger. Suomalaisista kirjailijoista suosikkejani ovat Tuija Lehtinen, Enni Mustonen ja Veera Nieminen.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
On ihan ok lukea viihdettä! Suomessa elää hirvittävän vahvana realismin perinne ja palkitut kirjat käsittelevät pääsääntöisesti raskaita aiheita. Kuitenkin arkeen tarvitaan myös iloa, naurua ja vertaistukea. Ei ole keneltäkään pois lukea hyvän mielen viihdekirjoja muutenkin kuin lomalla uima-altaan reunalla.