Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Karvonen Tytti

Kuvaa ei ole asetettu

Tytti Karvonen (s.1969) on keravalainen kirjoittaja. Päätoimisesti hän työskentelee psykologina.


 

Kirjailijahaastattelu / kevät 2018

 

 

Kerro lyhyesti itsestäsi
Olen keravalainen kirjoittaja ja psykologi. Lastenromaanini Rasseli ja Tuisku ilmestyttyä olen myös esikoiskirjailija. Kirjoittamista olen opiskellut Jyväskylän yliopiston kirjoittajaohjelmassa. Olen työskennellyt Kom-tekstin kotikirjailijana. Olen käsikirjoittanut sarjakuvia ja kuunnelman, joka on toteutettu Radioteatterin tuotantona. Lisäksi olen kirjoittanut psykoterapiaan liittyviä artikkeleita ammattilehtiin.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Pari vuotta sitten perheeseemme tuli vilkas ja utelias urospentu, ensimmäinen koiramme. Kenties Rasselin hahmo alkoi syntyä aamulla kello viisi, kun seisoin pihamaalla pennun kanssa – olihan se vietävä ulos heti herättyään, jotta koira oppisi nopeasti sisäsiistiksi. Minä nuokuin aamuauringossa ja kaipasin vuoteeseen samalla kun pentu juoksenteli nurmikolla riemuissaan. Sen kevään ja kesän sain seurata pienen pennun elämää, miten se hyökkäsi pelkoa tuntematta alppiruusun oksien kimppuun ja juoksi pyöreä peppu vispaten katsomaan mehiläisiä. Se oli aina yhtä iloinen, kun joku meistä palasi kotiin. Ja vaikka kuinka nameilla koulutimme, se tempoi hihnaa toisia koiria ohittaessa, jos ei päässyt niitä tervehtimään. Minä, vannoutunut kissaihminen, sain kurkistaa pienen koiran sieluun ja vaikken sitä aina oikein ymmärtänytkään, tulin valloitetuksi. Pennulla oli oma, selkeä karaktääri ja niinpä siitä tuli minun muusani – karvainen sellainen – ja esikuva esikoiskirjani koiralle. Kun perheessämme samaan aikaan kukoisti videoblogivillitys, oli selvää, että tarinani koira tekisi havaintoja maailmasta videobloginsa kautta. Jos mutkia hiukan suoristaa, voi sanoa, että minusta tuli kirjailija koiran ansiosta! 

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Esikoiskirjani keskeinen aihe on lapsen yksinäisyys. Vakavasta aiheesta huolimatta halusin valita tekstiin humoristisen tulokulman. Miltäköhän aikuisten tärkeät intressit mahtavat näyttää lasten silmissä? Emme kai vaikuta hiukkasen hönteiltä? Meillä on uramme ja parisuhteemme ja elämänmittaiset kehityspyrintömme. Hyvä niin. Mutta missä välissä ehdimme istua nurmikolle ihmettelemään kovakuoriaista lapsen kanssa?

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoitan, koska se tuottaa minulle iloa ja auttaa jäsentämään maailmaa. Suunnitelmissani on jatkaa kirjoittamista sekä aikuisille että lapsille.