Koiranen Mikko

Mikko_Koiranen_2019_kuvaaja_Markus_Valtanen

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen Mikko, 3D visualization developer ja nuortenkirjailija. Kotoisin olen Oulusta, mutta nykyään asun Limingassa, Tupoksen kylässä vaimoni ja kolmen poikani kanssa. Aivojen nollaamiseksi soitan yleensä ukulelea, mutta joskus myös kitaraa.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
2000-luvun alussa yläasteen äikänope antoi niin hyvän ensiperehdytyksen kirjallisuuteen, että siitä jäi kytemään vaisu mutta sammumaton liekki. Samaan aikaan alkoi suomiräpbuumi, johon itsekin hurahdin täysin. Se sai minut kiinnostumaan luovasta suomen kielen käytöstä. 2010-luvun puolella levittäydyin laululyriikkaan ja mitalliseen riimirunouteen, kunnes minutkin valtasi huoli teinipoikien koko ajan huonontuvasta lukuinnosta ja jopa -taidosta. Rupesin miettimään, voisinko minäkin antaa panokseni tuohon ongelmaan, ja tässä sitä sitten ollaan, ensimmäisen nuortenromaanini äärellä.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Toiset tarinat inspiroivat parhaiten; sellaiset, jotka kunnolla kääntävät sisuskalut ja maailmankuvan ympäri. Niistä tulee fiilis, että samperi, minäkin haluan vaikuttaa porukkaan noin! Pyrin myös sisällyttämään tarinoihini mahdollisimman herkullisen, niin sanotun high concept -koukun, jonka oivaltaminen ei katso aikaa, paikkaa tai lähdettä.

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Nauhoitettava ennen käyttöä on nuortenromaani, jossa 16-vuotias yh-äidin poika matkustaa vanhojen kotivideoiden avulla ajassa vuoteen 2002 löytääkseen isänsä. Asiat mutkistuvat, kun isän sijaan menneisyydestä löytyykin aika paljon kaikkea muuta. Teematasolla mietitään, ottaisimmeko mieluummin sisäisesti vai ulkoisesti ehjän perheen, jos vain jompikumpi pitäisi valita.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Ensin tulee epämääräinen ajatus, joka on yleensä koko tarinan idea. Kun innostun siitä kunnolla, alkaa putkahdella yksittäisiä kohtauksia. Niiden ympärille rakennan koko tarinan ”täyttämällä aukot”, mistä syntyy toisinaan melko tarkkakin hahmotelma. Tämän jälkeen on käsikirjoituksen ”käsinkirjoituksen” vuoro, eli hahmotelmaani seuraten pistän muistikirjaan ylös, mitä tapahtuu ja ikään kuin kuljen päähenkilöni mukana. Käsinkirjoituksen sitten kirjoitan puhtaaksi ja editoin lukuisia kertoja. Jossain vaiheessa löydän myös teeman, jolloin muokkaan tarinaa tukemaan sitä, jos se ei sitä jo tee. Kirjoittamisestani kerron lisää YouTube-vlogissani, osoitteessa https://www.youtube.com/user/Sinfis.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle vähän kuin ajelisi mopolla entuudestaan tuntemattomassa ryteikössä; kaikki muu unohtuu, kun on keskityttävä jokaiseen kiveen ja kantoon, ja mitä hurjempi reitti tulee vastaan, sitä mielenkiintoisempaa on lähteä sille rälläilemään. Kun niistä reiteistä sitten selviää kaatumatta, mikään muu ei anna samanlaista fiilistä, ja lopputuleman voi lukea kirjojeni sivuilta. Joskus myös tietysti vetää pannut, jolloin ei auta muu kuin nöyrästi taluttaa mopo alkupisteeseen ja koittaa uudestaan. Tai sitten valita kokonaan toinen reitti.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Olen aikeissa kirjoittaa enemmänkin nimenomaan nuorille suunnattuja kirjoja. Uusi käsikirjoitus onkin jo työn alla, ja mielessäni muhii muitakin tarinaideoita, jotka vain odottavat kirjoitetuksi tulemistaan.

 

Minkälainen lukija itse olet? 
Lukijana olen kammottavan hidas, sillä luettua tulee lähinnä vain nukkumaan mennessä. Viime aikoina on tullut luettua paljon nuortenkirjoja, sattuneesta syystä, mutta olen oikeasti oppinut nauttimaan niistä, enkä nykyisin juuri mitään muuta luekaan. Genremakuni on ehkä turhankin rajoittunut, sillä dekkarit, urheilu ja fantasia jäävät yleensä hyllyyn. Suosikkiromaanini oli pitkään Sven Hasselin Tuomittujen legioona, mutta nyt sen paikan on ottanut Stephen Kingin 22.11.63. Kirjailijoista taas Ernest Cline on tämänhetkinen suosikkini.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Jos (ja toivottavasti kun) kirjani sattuu sinut löytämään, laske turvakaari alas ja nauti kyydistä. :)

 

Kuva: Markus Valtanen