Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Kokkola Ritva

ritva_kokkola

Ritva Kokkola on syntynyt ja käynyt koulunsa Kemissä. Opiskeltuaan Turun yliopistossa mm. englantilaista filologiaa, kirjallisuustiedettä ja uskontotiedettä hän palasi kotikaupunkiinsa kieltenopettajaksi. Tällä hetkellä hän toimii englannin kielen lehtorina Ammattiopisto Lappiassa.

Kokkola on kirjoittanut kolme rikosromaania, novellikokoelman, nuortenromaanin ja jännitysnovellin. Hän on kirjoittanut myös kolumneja. Kokkola kutsuttiin Jyväskylän Kesän Kuultavia-kilpailuun 2010. Siellä hän esitti kokoelmastaan novellin Aslaks Rajko.

Ritva Kokkola on kirjoittanut miehensä Markku Kokkolan kanssa kuunnelmakäsikirjoituksen Isän muistoksi. Se pääsi Loimaan kuunnelmakäsikirjoituskilpailun finaaliin vuonna 2005.

Vuonna 2001 Ritva Kokkola valittiin puolisonsa Markun kanssa Kemin kaupunginteatterin vuoden katsojaksi. Thalia-palkittu Taava Hakala sovitti ja ohjasi Kokkolan rikosromaanista Kaupunginjohtajan kuolema Henki pois! –nimisen näytelmän, jonka kantaesitys oli Kemin kaupunginteatterissa syyskuussa 2010.  Näytelmä kutsuttiin vierailulle Espoon Kaupunginteatteriin helmikuussa 2011. Samana vuonna Henki pois! ilmestyi myös kirjana.

Kirjoittamista Kokkola on opiskellut mm. Juha Hurmeen, Ari-Pekka Lahden, Hilja Mörsärin, Sisko Pihlajaharjun, Seppo Saraspään ja Taija Tuomisen opastamana Lapin Kirjallisuusseuran ja Kemin työväenopiston kursseilla.

Kokkolan kannustavana taustavoimana ovat puoliso Markku, poika Tarmo sekä viisi siskoa, joista kaksi toimii äidinkielen opettajana. He kaikki ovat tottuneita käsikirjoitusten lukijoita ja palautteen antajia.

 


Kirjailijahaastattelu

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Pidin koulussa ainekirjoituksesta ja haaveilin kirjailijan urasta. Äidinkielen opettaja Aimo Moilanen oli itse kirjailija ja hyvä kannustaja. Aloitin joitakin tarinoita, jotka jäivät kesken, sillä kynnys oli korkea ja yrittäminen liiallista. Repliikkien kirjoittaminen on aina kiinnostanut ja ennen erästä kirjoittajakurssia kirjoitin kaksi kuunnelmakäsikirjoitusta. Ne olivat ensimmäiset alusta loppuun kirjoittamani tavoitteelliset tekstit.

Dekkarin valinta esikoiskirjan lajityypiksi vapautti kirjoittamaan. Kirjoitin viihdettä, mikä ei tarkoita, että halusin kirjoittaa ns. kioskikirjallisuutta tai että pitäisin rikoskirjallisuutta muuta romaanikirjallisuutta vähempiarvoisena.

Minkätyyppisiä kirjoja kirjoitat?  
Rikoskirjoissani ei ole raakaa väkivaltaa eikä seksiä. Ne käsittelevät rikoksia, jotka ovat arkisia ja voisivat tapahtua kenelle tahansa. Selvittämättömän, täydellisen murhan, arvoitus on myös kiehtova ja rikoksesta seuraava syyllisyyden taakka.

Haluan kirjoittaa erityyppisiä tekstejä: rikoskirjojen lisäksi romaaneja, novelleja, nuorten- ja lastenkirjoja, runoja.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Joku ystävä tai sukulainen kysyy: ”Muistatko?”

Aihe tarinaan voi lähteä yhdestä tapahtumasta, tilanteesta tai sanasta. Inspiraationi ei synny tyhjästä, mutta inspiraation lähde voi olla hyvinkin pieni ja muuttua miltei olemattomiin kirjoittamisen aikana.

Miten kirjojesi kirjoittamisprosessi etenee?
Jokin aihe alkaa pyöriä päässäni. Mietin, minkälaisen tarinan sen ympärille tai siitä voisi kehitellä. Kirjoitan tarinaa, alkuja ja loppuja mielessäni. Näen sivut, virkkeet ja repliikit silmissäni. Sitten tarina hautuu. En kirjoita muistiinpanoja enkä tarkkaa juonenkulkua. Kun on aika, menen koneelle ja ryhdyn kirjoittamaan. Joskus kirjoitan tarinan valmiiksi, joskus jätän sen kesken jopa vuosiksi hautumaan ja muuttumaan. Paras vaihe kirjoitusprosessissa on alusta loppuun kirjoitetun version hiominen. Iso työ on tehty ja siinä vaiheessa saa nauttia kirjoittamisesta. Tämän jälkeen lähipiirini luottolukijat antavat palautteensa ja hiominen jatkuu.

Eteneekö prosessi yleensä vaivatta?
Kirjoittamisen tuskaa en ole tuntenut. Ehkä siksi, että kirjoittamiseeni kuuluu hauduttaminen ja muhittaminen. Sitten kun alan varsinaisesti kirjoittaa, on tarina jo ikään kuin olemassa.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on puhumista, joka kuuluu työhuoneesta ulos. Luon maailman, joka voi olla ihan muu kuin lukijan päässä syntyvä maailma. Kirjoittaminen on etuoikeus ja se on vallankäyttöä. Parhaimmillaan saan aikaan vuoropuhelun, jonka kumpaakaan osapuolta en tunne.

Kerrotko kiteytetysti, mistä uusin kirjasi kertoo?
Rikosromaani Kolmas mies on kertomus Armista, hänen lapsuudestaan ja avioliitoistaan. Armi päättää löytää onnen, mutta etsii sitä silmät, korvat ja järki suljettuina.

Romaani käsittelee ihmisen valintoja ja valinnanmahdollisuutta, mistä me synnymme ja millaisiksi muokkaudumme, onko oikeutettua väärää ja onko mahdollista repäistä itsensä irti ennalta määrätystä. Kukaan ei päätä syntymästään eikä vanhemmistaan, voiko ihminen siis itse päättää, mikä hän on: hyvä vai paha.

Jatkuuko sarja, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat?
Kaupunginjohtajan kuolema oli toinen rikosromaanini ja silloin tuntui, että enää en halua tappaa, mutta sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi. Murhatun mielen aihe oli sopiva dekkariksi ja Kolmas mies oli muhinut mielessäni yli seitsemän vuotta.

En sano, että en enää kirjoita murhajuttuja.

Tällä hetkellä kirjoitan romaania, jossa on rikos. Mieheni Markku Kokkolan kanssa kirjoitan näytelmäkäsikirjoitusta. Työstän runokokoelmaa sekä lasten kuvakirjaa ja lorukirjaa. Tykkään siis kirjoitella erityyppisiä tarinoita ja tekstejä.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen koko ajan. Seuraava kirja odottaa aina. Joskus luin dekkareita satunnaisesti, nykyään en juuri ollenkaan. Kotimainen kaunokirjallisuus kiinnostaa: uusimmista vaikutuksen ovat tehneet mm. Päivi Alasalmi ja Pauliina Rauhala. John Irving, Anne Tyler ovat mieleisiäni kertojia, samoin Donna Tartt. Pidän myös elämäkerroista, olen juuri lukenut Matti Salmisen Pentti Haanpään tarinan.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Sinä olet diktaattori. Vain Sinä päätät, mikä kirjan maailma on, minkälaisia sen henkilöt. Kukaan muu ei päätä, onko kirja huono vai hyvä.