Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Kuuskorpi Taina

kuuskorpi_web

Jokun Talon kirjoittaja Taina Kuuskorpi on psykologian tohtori, joka luottaa lasten taitoihin. Kirjan on kuvittanut 15-vuotias Mimi Mokka.


(Kirjailijakuva: Pasi Leino, www.pasileino.fi)

 


Kirjailijahaastattelu / Kevät 2014

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Taina Kuuskorpi, alkuperäiseltä ammatiltani ja koulutukseltani psykologi. Viime vuodet olen tehnyt töitä tutkimuksen, kirjoittamisen ja koulutuksen parissa. Olen asunut jo parikymmentä vuotta Raisiossa, Turun kupeessa, mutta lähtöisin olen varsinaissuomalaisesta maaseutupitäjästä Nousiaisista. Sieltä, missä Pyhän piispa Henrikin rekeä vetäneiltä hevosilta loppuivat voimat, sen jälkeen kun Köyliössä Lalli oli napauttanut tätä kuolettavasti muistaakseni kirveellä. Lyhyesti olen siis kotoisin maaseutumaisemista ja aikakaudelta, jolloin lapsilla oli vielä metsää, peltoa, hiidenkiviä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään melko vapaasti.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Kiertotietä ja vähitellen. Ylioppilaana sain tunnustuspalkinnon äidinkielen opiskelusta, mutta eihän sitä heti tullut uskoneeksi, että opettajalla olisi oikeasti ollut silmää arvioida, kenellä on taipumuksia mihinkin. Olen aina kuitenkin toiminut työtehtävissä, joissa on tuotettu jonkintyyppistä tekstiä runsaasti. Olen ollut paikallislehdessä toimittajana, opiskellut vähän tiedotusoppia, paljon luovaa kirjoittamista, tehnyt tiedotteita, markkinointimateriaaleja, henkilökuvauksia…. Ja melkein 600-sivuisen väitöskirjan. Sen jälkeen oli houkuttelevaa kirjoittaa myös jotakin kivaa eikä vain totista. Aikanaan olen jopa myynyt vuosia kirjoja kirjakaupassa, mutta silloin en vielä uskaltanut toivoa, että omani joskus olisi pinossa niillä samoilla pöydillä.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Ihmetyksen aiheista ja asioista, jotka alkavat ärsyttää. Jään usein pohtimaan itsestään selviltä tuntuvia asioita, tapoja tai sääntöjä. Mietin niiden perusteita ja syntyhistoriaa ja kysyn, pitääkö niiden olla juuri kuten ovat. Vai voisiko esimerkiksi pienikin lapsi osata isännöidä taloa ihan mukiinmenevästi? Kuinka paljon lapsissa on sellaista, mitä aikuiset eivät ymmärrä?

Mistä kirjasi Jokun talo kertoo?
Esikoiskirjani Jokun Talo on tarina pojasta, joka saa yllättävän syntymäpäivälahjan: rintamamiestalon. Joku saa Talon vain ja ainoastaan itselleen ja siksi aikuiset eivät ole tervetulleita sinne. Kuitenkaan talonomistajaksi ryhtyminen ei ole pelkästään hauskaa ja yksinkertaista. Joku joutuu ratkaisemaan mutkikkaita kysymyksiä: kammottava Kulmavahti uhkaa pilata ilon koko unelmasta ja talossa hiippailee murtovaraskarhu. Joku joutuu turvautumaan salapoliisi Riuska Tikkusen apuun. Silti koskaan ei tiedä, mikä saa asiat oikeille raiteilleen. Sen voivat tehdä vaikkapa pikkukisko Miiu, murtovarkaat, raaka sota taikka kypsä sato.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Sekoamispisteeseen saakka katkeileva. Kadehdin niitä taruolentoja, jotka omistavat oikeasti kuuluisan kirjailijakammion. Toisaalta taon aina montaa rautaa yhtä aikaa ja liikun erilaisten projektien välillä siksakkia. Jännittävää on, että aina se toinen, tai kolmas tai neljäs juttu kiinnostaa enemmän kuin se, mitä olisi juuri sillä hetkellä pakko tehdä. Tämä pitää kuitenkin tasaisen nälkäisenä kaikkiin projekteihin. Minusta energia synnyttää energiaa, siis tekeminen saa tekemään lisää.

Eteneekö kirjoittaminen yleensä vaivatta?
Koska en omista tarpeeksi aikaa kirjoittamiseen, tekstin tekeminen yleensä sujuu vaivattomasti, kun tilaisuus siihen tulee. En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta tappaa aikaa. Enkä valitusta siitä, ettei ole ideoita. Maailma, ei vaan maailmankaikkeus, on aiheita pullollaan. Pitäisi vain ehtiä tarttumaan niihin kaikkiin.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Aikaansaamista, jonkin sellaisen jäljen luomista, jota parhaimmillaan lapsenlapset voivat hämmästellä tai hävetä. Ajatusten välittämistä, siis viestintää. Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut niin korkealentoisesta taiteellisesta ilmaisusta, että vastaanottaja jää hämilleen. Tavoitteeni on tavoittaa lukija, rakentaa siltaa sanoilla.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Minulla on jo nyt monenlaisia kirjallisia hankkeita. Lastenromaanille suunnittelen ja luonnostelen kakkososaa. Kirjoitan kahta tietokirjaa psykologisista testeistä. Lisäksi runkoja on sekä lasten että aikuisten proosaan ja pariin tietokirjaan. Harrastuksina tähän vielä päälle elokuva-arvostelupalstan jutut ja viime aikoina erittäin intensiivinen biisien sanoitusten kirjoittaminen. Lisäksi olen kouluttajana kirjoittamiskursseilla. Näyttää siltä, että pikkusormen ojentaminen on todellakin napannut koko käden.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen runsaasti ja aivan laidasta laitaan, dekkareista historiallisiin romaaneihin, lastenkirjoista tieteisromaaneihin. Kirjatarjonnassa huumori on harvassa, mutta sitäkin enemmän arvostan sitä. Absurdi ja musta on kiehtovinta. Lastenkirjailijoista Jukka Parkkisen ja Timo Parvelan tyyli tehoaa. Toisaalta Tove Janssonia ja Astrid Lindgreniä ei ole ihmis- ja erityisesti lapsituntemuksessa voittaneita. Psykologina kadehdin heitä tästä. Usein pidän enemmän yksittäisistä teoksista kuin tietystä kirjailijasta kautta linjan. Dekkareiden kirjoittamisessa ruotsalaiset ovat taitavia.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Anna kirjalle tilaisuus! Jokaisen romaanin kirjoittaminen on ponnistus. Jos kirjoittaja on jaksanut sen tehdä ja kustantaja on uskaltanut sen päästää seulansa läpi, siinä on jotakin. Sinun on vain uskallettava löytää se avoimin mielin. Tästä syystä itse jätän ani harvoin kerran aloittamaani kirjaa kesken. Usein juuri se, mikä tuntuu itsestä vaikealta, oudolta tai typerältä, saa omat aivosolut vilkkaimmin liikkeeseen.