Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Lindell Sebastian

liukkonen_timo__lores

Syksyllä 2015 ilmestyvä Rajatapaus on taiteilijanimellä Sebastian Lindell kirjoittavan kirjailijan neljäs rikosromaani. Tässä kirjailijan oma kuvaus itsestään:

Olen syntyjäni lappilainen, mutta muuttanut jo vuosia sitten etelään työn perässä, kuten moni muu pohjoisen asukas aikanaan. Olen akateemisesti koulutettu ja julkaissut aikaisemmin omalla nimelläni ei-kaunokirjallista tuotantoa. Henkilönä en halua olla mitenkään framilla, vaan toivon, että kohdallani kirjat puhuvat puolestaan, ei kirjailija.

Olen ollut dekkareiden suurkuluttaja jo vuosia. Kotimaisista rikosromaaneista suosikkini on Waltarin Palmu-sarja. Runsaasta ruotsalaistarjonnasta haluan korostaa vain kahta teosta: Åsa Larssonin Uhrilahjaa, jossa päänäyttämönä on Ruotsin Lappi, sekä Stieg Larssonin Millenium-trilogian 1-osaa.

Pyrin kirjoittamaan sen tyyppisiä tarinoita, jollaisia itsekin haluaisin lukea. Vältän ylilyöntejä, toivon että kirjojeni tarinat tuntuvat uskottavilta. Dekkarin päätehtävä on mielestäni viihdyttää lukijaa, ja sen ehdottomasti tärkein ominaisuus on vetävä rikosjuoni. Kaikki muu, niin henkilö- ja miljöökuvaus kuin mahdollinen aiheen ajankohtaisuus tai kantaaottavuus, tulee vasta toissijaisena. Niinpä olen mm. Christien Poirot- ja Marple -elokuvien suuri ystävä. Englantilaisista rikossarjoista nostan suursuosikeikseni myös Midsomerin Murhat (vanhimmat kaudet), Yorkshiren Etsivät, ja komisariot Morse, Lewis ja Lynley.

Esikoisdekkarini Kun pimeys peittää valkeat yöt lähti liikkeelle uteliaisuudesta, innostuksesta ja halusta oman rikostarinan luomiseen. Rehellisesti sanoen olin myös hämmentynyt ja pettynyt useampaan, jopa huomattavaa kansainvälistä nimeä hankkineen, rikoskirjailijan tuotoksiin. Se lisäsi edelleen intoani yrittää itse. Jo tehdessäni ensimmäisiä varovaisia suunnitelmia kirjoittamisesta vuonna 2009 oli selvää, että kertomuksen tapahtumat tulisivat sijoittumaan Lappiin. Vaikka olenkin nykyään etelän varis, tulen aina olemaan sielultani lappilainen. Murrekin soljuu edelleen mallikkaasti, vaikka en sitä kirjoituksessani korostakaan.

Kutkuttavan jännityksen luomisen ohessa toivon pystyväni tuomaan kertomuksillani ehkä paremmin Lappia esille, sen maisemia, ihmisiä, historiaa, kohtaloita jopa elämänmuotoa, joka onneksi on vielä ruuhka-Suomea verkkaisempaa. Pohjan perukoilla on edelleen aikaa jäädä raataamaan vaikka vastaantulevan ventovieraan kanssa. Ja jos joku lukijani innostuu matkustamaan ja kokeilemaan lättykahveja, kampanisua tai poropitsaa, olen enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ne maistuivat itselleni paikan päällä taas kerran yhtä ruhtinaallisen herkullisilta kuin aina ennenkin.

Koskaan ei voi arvata etukäteen, mistä rikosromaanien aiheet kumpuavat: se voi olla vaikka lyhyt juttu sanomalehdessä, tai asia jonka olet kuullut ohimennen kahvilassa viereisestä pöydästä, tai kiinnostava – totuutena pidetty – juttu kaukaa menneisyydestä … Viime mainittu oli lähtökohta esikoiskirjaani. Toista kirjaani Kun kesä ei tullutkaan ja kolmatta Kun varjot pitenevät innoittivat niin eräät TV-dokumentit kuin lukemani tietokirjallisuuskin.

Ennen kuin alan varsinaisen kirjoitustyön, olen työstänyt romaanin perusrungon (juonen) valmiiksi yhdelle A4-liuskalle ranskalaisin viivoin viikkojen jopa kuukausien ajatustyön tuloksena. Tämä sen vuoksi, että kirjan juoni eli rikoksen selvittäminen on minulle se tärkein osa dekkaria, se joka erottaa dekkarin kaikista muista kirjallisuuden lajeista. Tapahtumien järjestystä voin matkan varrella muuttaa, samoin voin lisätä pienempiä juttuja. Kirjan viimeisen sivun saatan kirjoittaa valmiiksi jo muutaman kymmenen ensimmäisen sivun jälkeen (näin tapahtui esimerkiksi kirjoissa Kun pimeys peittää valkeat yöt ja Rajatapaus).

Lokakuussa 2015 ilmestyy neljäs romaanini Rajatapaus, joka sijoittuu Lappiin molemmin puolin valtakunnanrajaa. Kielimuureja ei länsirajalla ole, sillä molemmin puolin on aina puhuttu suomen tai ruotsin lisäksi Tornionlaakson suomea eli meänkieltä. Ihmisten kanssakäyminen rajan yli on ollut vilkasta, ja pian myös viranomaisten yhteistyö tehostuu entisestään, sillä paraikaa pohjoisen Suomen ja Ruotsin poliisivoimia koulutetaan yhteispartiointia varten. Niinpä ensi vuonna ei enää voi olla varma kummalta puolen rajaa poliisipartio saapuu rauhoittamaan kapakkatappelua esimerkiksi Kolarissa.

Olen julkaissut dekkarin joka syksy vuodesta 2012 lähtien. Nyt neljännen ilmestyessä olen päättänyt pitää kirjoittamisessa taukoa, vetää vähän henkeä ja keskittyä vapaa-ajallani välillä johonkin muuhun – kirjoittaminen on minulle kuitenkin vain rakas harrastus.

Toivotan lukijoilleni syysiltojen pimetessä ilmestyvän Rajatapauksen parissa jännityksentäyteisiä lukuhetkiä.