Martikainen Tiina

Martikainen_Tiina_lores

Tiina Martikainen (1963) on sammattilainen kirjailija ja freelance-toimittaja, joka vetää myös kirjoituskursseja. Aiemmin hän on työskennellyt mm. kauppaoppilaitoksen opettajana ja työvoimaneuvojana.

 


 

Kirjailijahaastattelu / 2018

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Tiina Martikainen, 55-vuotias, ja asun Sammatissa mieheni ja villakoira Eevin kanssa. Kaksi lastamme ovat jo aikuisia. Olen koulutukseltani tradenomi ja kauppaoppilaitoksen opettaja. Olen työskennellyt mm. tekstinkäsittelyn opettajana, aikuiskouluttajana, työvoimaneuvojana, kirjastonhoitajana ja paikallislehden toimittajana. Vuodesta 2012 olen vetänyt Tekstipaja-kirjoituskurssia Sammatin kirjastolla.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Opintojen lopputyötä tehdessäni huomasin, että pidän kirjoittamisesta, tekstin tuottamisesta ja tietokoneen ääressä puuhailusta. Silti kypsyttelin ensimmäistä romaaniani pitkän aikaa. Nyt sen julkaisusta on kulunut jo 18 vuotta.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aikaisemmat kirjani koskivat eri ihmisten elämäntilanteita muodossa jos toisessa. Näiden, ehkä raskaidenkin aiheiden jälkeen, siirryin jännityskirjallisuuden pariin, jonka kirjoittaminen oli häilynyt mielessäni jo pitkään.
Kirjan aihe syntyy, kun näen jossain paikan, joka saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Sopisiko tuo murhapaikaksi?

Sekä Kasvot pinnan alla että Jäätyneet kasvot dekkarieni kohdalla kirjan tekeminen alkoi siitä, kun näin erään järven ja erään uima-altaan. Keväällä 2019 ilmestyy Surmanpolku, joka jatkaa Hanna Vainion ja poliisikoira Riinan tarinaa. Olin lenkkeilemässä oman koirani kanssa pururadalla, ja…

 

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Pururadalta löytyy miehen ruumis. Mies on paikallinen yrittäjä, jota kyläläiset ovat pitäneet varsin mukavana miehenä. Hanna, joka asuu itsekin Sammatissa, saa nyt tutkittavakseen tapauksen, jossa epäillyt asuvat kotikulmilla, ja joita Hannalla on ollut tapana tervehtiä lähikaupassa. Vähitellen alkaa paljastua, ettei kaikki olekaan ollut niin hyvin kuin olisi luullut, ei kylällä – eikä kodeissakaan.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Ensimmäiseen dekkariini tein taustatyötä kaksi vuotta. Opiskelin poliisikoiran työtä, esitutkintalakia ja pakkokeinolakia – tavallaan minun piti opiskella poliisin työ/faktat perusteellisesti ennen kuin pystyin rakentamaan fiktion sen ympärille. Tutkailin myös oikeuden pöytäkirjoista surmatapoja.

Juonen kypsyttäminen vei aikaa. Kirjasta oli aluksi kasassa satasivuinen faktapitoinen versio. Lopulta kirjoittaminen lähti todella käyntiin ja kirjoitin viisi kuukautta lähes aamusta iltaan. Silloin lisäsin fiktion ja syvensin henkilökuvauksia. Kirjoitin lauseet uudelleen, vaihtelin sanoja, kuulostelin dialogeja, tarkistin kieliasun. Tässä vaiheessa luetin käsikirjoituksen esilukijoilla ja kyselin asioita poliisin työtä tekeviltä. Tein korjauksia sitä mukaa, kun palautetta tuli.

Toinen dekkarini syntyi nopeammin, koska taustatyön määrä oli vähäisempi. Osasin suunnitella työvaiheet ja kokonaisuuden jo ennen, kuin ryhdyin kirjoittamaan. Pääsin ensimmäisen kerran tapaamaan Lohjan poliisiaseman rikosylikomisariota. Äkkiä käytössäni olikin tiivis paketti faktatietoa, enkä ollut enää netistä löytyvän tiedon varassa.

Kolmannen dekkarini kirjoittamisprosessi oli hyvin samantapainen kuin aikaisemmat, mutta tämän kirjan kohdalla tarvitsin entistä enemmän asiantuntijoiden apua, koska rikostekninen tutkinta on niin suuressa roolissa. Suunnittelin ja taustoitin vuoden verran ennen kuin kirjoitin yhtään sanaa paperille.

Kirjailijana en ole kahdeksasta neljään -tyyppi, vaan kirjoitan, kun olen innostunut ja kirjoittaminen tuntuu sujuvan. Välillä on kausia, jolloin teksti ei kulje – silloin teen muita asioita ja annan tarinan kypsyä.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen tuo sisältöä elämääni. Välillä sanon miehelleni, että yksityisyrittäjällä ei ole työaikoja. Juonen punominen ja uuden oppiminen on kiinnostavaa, mutta kun kirjoitusprosessi on kiivaimmillaan, se menee kaiken muun edelle. Nautin myös siitä, kun lause asettuu lopulliseen muotoonsa.

Käyn vuoropuhelua tekstin kanssa, ja uuden käänteen keksiminen on aina voitto, mutta lukijoiden palaute kruunaa kaiken.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tällä hetkellä minulla ei ole kirjaa työn alla, mutta toivon, että Hannan ja Riinan tarina saisi jatkoa. Saatan jo tietää, mistä neljännen kirjan ruumis löytyy…

 

Minkälainen lukija itse olet?
Olen kirjailijaksi turhan valikoiva lukija. Luen vain kotimaista kaunokirjallisuutta. Kirjojen kääntämisessä lauseista saattaa kadota niiden aitous, ja siksi ulkomainen kirjallisuus pitäisi mielestäni lukea alkuperäiskielellä. Luen joka vuosi kotimaiset uutuudet. Erityisesti pidän Markku Ropposen, Sirpa Tabetin, Rake Tähtisen, Martti Linnan, Timo Sandbergin ja Seppo Jokisen tuotannosta. On vähän kausittaista, luenko dekkareita vai muuta kirjallisuutta.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon Sinulle mukaansatempaavia lukukokemuksia Myllylahden dekkareiden parissa; niin syksyn pimeinä hetkinä kuin kesällä auringonpaisteessakin.

Lukeminen kannattaa aina – se pyöräyttää mieleen raikkaita ajatuksia ja jäsentää näkemään omat, arkisetkin asiat kerrasta toiseen uudelta kantilta.

Vaikka dekkarit tuovat esiin synkkiä asioita ja usein myös väkivaltaa, tutkintaa tekevien poliisien matkassa on aina ilo kulkea.

Kerron mielelläni lisää. Ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat tehdä esitelmän koululle tai kutsua minut tilaisuuteesi kertomaan kirjoistani ja kirjailijan työstä. Kuulun myös Myllylahden Murharouviin – esiinnymme kirjastoissa, ja osallistun kustantajan järjestämiin Murhamysteereihin eri paikkakunnilla.

Sähköposti: tiina.martikainen63@gmail.com Löydät minut myös Facebookista nimelläni.

Kiitos mielenkiinnostasi. :)