Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Metropoliitta Panteleimon

panteleimon200x200

Panteleimon (siviilinimeltään Petri Sarho, s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on toiminut Oulun metropoliittana.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977.

Metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, Valamo- sekä ortodoksiaiheisia kirjoja ja historiallisia romaaneja.


Kirjailijahaastattelu / 11.5.2013

Luostarivuodet (1977-1997) tarjosivat minulle rauhallisen ympäristön kirjalliseen työskentelyyn. Samoin  myös runsaan uskonnollisen ja historiallisen materiaalin. Syntyi joukko ortodoksista kirjallisuutta. Siitä kasvoi kiinnostus myös kaunokirjallisuuden luomiseen, joka nyt on suuntautunut rikoskirjallisuuden pariin.

Aiheet kirjoihini pulppuavat eletystä elämästä ja ympäristön havainnoinnista, varmaan myös lukemastani. Dekkarien maailma saa aiheita lapsuusmuistoista. Isäni oli kyläpoliisi ja hänen virastonsa toimi kotonani.

Kirjoitusprosessi kunkin teoksen kohdalla kestää noin pari vuotta. Kun hyvä aihe on löytynyt, syntyy kiintoisa jännite. Luovuuden kipinä kuljettaa tarinaa eteenpäin ja antaa voimia vastuksien voittamiseen. Niitä on aina ja joka kirjan aikana huokaan muutaman kerran: ”Miksi ihmeessä ryhdyin tähän urakkaan.” Sitten vähän taukoa ja juoni alkaa taas luistaa.

Kirjoittaminen on minulle ”henki ja elämä”. Se on hyvä vastapaino varsinaiselle työlleni kirkon piirissä.

Murha näyttämöllä kertoo erikoisen tapauksen 1950-luvun lopulta. Koskijärvellä näyteltiin suosittu laulunäytelmä Jääkärin morsian. Esityksen aikana eräs näytelmän henkilöistä murhataan. Tilanne vaikuttaa täysin käsittämättömältä ja selviää vasta, kun poliisinrouva Elisabet Urhonen tulee mukaan selvitystyöhön.

Olen jäämässä eläkkeelle päätyöstäni. Olen iloinen siitä, että nyt voin jäädä päätoimiseksi kirjailijaksi.

Kodissani luettiin paljon, myös vanhemmat harrastivat lukemista. Itse palaan vanhojen klassikkojen pariin ja varsinkin venäläisten kirjailijoiden ääreen. Anton Tshehov on suosikkikirjailijani. Rikosromaaneista pidän eniten George Simenonin Maigret-dekkareista. Komisario Maigret on pastoraalinen henkilö, köyhien ja sorrettujen ymmärtäjä. Ehkä sekin näissä kirjoissa viehättää.

Voi tuntua erikoiselta, että piispa kirjoittaa dekkareita. Ja näinhän se onkin. Pidän tätä kuitenkin myös mahdollisuutena. Elämän kirjo on laaja ja dekkareiden henkilökaarti myös. On tärkeää, että kirjojeni henkilöiden kautta myös kristinuskon asioita ja kysymyksiä esitetään niissä avoimesti ja luontevasti. Usko on edelleen keskeinen asia monien ihmisten elämässä, vaikka usein toisin väitetään.