Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Nikulainen Terhi

nikulainen_web

Terhi Nikulainen on työskennellyt pitkään aluekirjastonjohtajana Espoon kaupunginkirjastossa, mutta kirjoittaa nyt päätoimisesti dekkareita.

 


 

Kirjailijahaastattelu / Syksy 2016

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Asun Helsingissä, olen syntynyt Raumalla, opiskellut Turussa ja Tampereella. Tein pitkän uran Espoon kaupunginkirjastossa, viimeksi aluekirjastonjohtajana. Nykyään kirjoitan päätoimisesti. Kirjastoja rakastan maailman tappiin.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Äitini väittää minun kaksikymppisenä haaveilleen dekkareiden kirjoittamisesta. En sitä muista. Mutta tähän olen päätynyt, kun halusin elämääni jotain ihan omaa. Kolme ensimmäistä dekkariani kirjoitin työn ohessa. Syksyllä 2016 ilmestyy viides, Menneisyyteen tatuoitu.

Kun aloitin kirjoittamisen, en voinut kuvitella näyttäväni tekstiä kenellekään ennen kuin se oli valmis. Vuonna 2011 hain Kriittisen Korkeakoulun kaksivuotiseen kirjoittajakouluun. Totuin palautteisiin. Osallistuin kirjoittajakoulun kahteen jatkopajaankin. Nyt jatkamme pienen porukan kanssa ilman ohjaajaa. Ruodimme toistemme käsikirjoituksia, se on hauskaa ja siitä oppii. Jopa suvun kesken olemme perustaneet lukupiirin, jossa olen voinut käsitellä uusinta dekkariani. Minusta on tullut ikuinen kirjoittamisen opiskelija.


Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Yhdistelen uutta ja vanhaa. Aiheen saan usein julkisessa keskustelussa pinnalla olevasta asiasta (esim. edellisessä kirjassa adoption aiheuttamat jännitteet). Pyrin käsittelyssä psykologiseen otteeseen. Haluan selvittää, miksi joku päätyy niin äärimmäiseen tekoon kuin murhaan. Muodoltaan kirjani ovat perinteisiä arvoitusdekkareita. Murhaajan henkilön pitää olla yllätys.

Tällä kertaa halusin kirjoittaa romanttisen jännärin. Ensin ajattelin kirjoittaa tatuointimaailmasta. Sitten kokosin äitini muistoja sota-ajasta Raumalla. Yhdistin ne, ja Menneisyyteen tatuoitu oli syntynyt.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Tatuoija Josefiina Malmberg löytyy kuolleena studiostaan. Juttua alkaa tutkia ylikonstaapeli Vera Ranta Helsingin murharyhmästä. Vera on syntynyt Pietarissa. Hänen ”venäläiset vaistonsa” hyödyttävät häntä poliisintyössä, kuten hän itse sanoo. Minua kiinnosti ottaa päähenkilöksi venäläistaustainen naispoliisi, koska oma isoisoisäni oli venäläinen ja isotätini loikkasi Neuvostoliittoon. Josefiina Malmberginkin murhan jäljet johtavat kauemmas, mitä alkuun voi arvata.


Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoitan hitaasti ja moneen kertaan. Tarina elää, uusia henkilöitä putkahtelee kuvioihin, murhaajakin voi vaihtua. Luen paljon taustamateriaalia, se vaihe kirjoittamisessa kiinnostaa minua.

Esimerkkinä kirjan muokkautumisesta: Vera Rantaa ei uuden kirjani ensimmäisessä versiossa ollut, sankari oli suomalainen ylikomisariomies. Ensimmäisessä versiossa ei ollut myöskään Ylermi Niemistä, joka kohtalokkaasti sekoittaa Vera Rannan pään.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Mahdollisuutta paneutua uusiin asioihin. Haastetta.


Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Menneisyyteen tatuoitu tapahtuu osittain Raumalla, kirjassa on kuusi raumalaistaustaista tai Raumalla asuvaa henkilöhahmoa. Haluaisin kirjoittaa dekkarin, joka sijoittuu kokonaan Raumalle, kenties 60-luvulle. Toki jatkan myös Vera Ranta -sarjaa.

Minkälainen lukija itse olet?
Eniten luen taustamateriaalia omaan kirjoittamiseeni. Muuten luen kaunoa, tietoa, miten sattuu. Jätän helposti kesken, jos kirja ei kiinnosta. Olen jo jonkin aikaa kuulunut paikalliseen lukupiiriin ja huomannut, että kannattaa ponnistella, vaikka kirja ei heti vetäisi. Vaivannäkö voi palkita, varsinkin jos kirjasta on mahdollista keskustella muiden kanssa. Viimeaikaisia lukuelämyksiäni on Merete Mazzarellan ”Elämä sanoiksi”.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Koskaan ei saa liikaa palautetta!

 


Terhi Nikulaisen haastattelu Helmet-palvelussa

 

Nikulaisen haastattelu löytyy täältä.