Parkkonen Linnea

parkkonen_linnea_web

Nuorten omalla äänellä puhuva 112 – vihaan itseäni on Linnea Parkkosen (s. 1995) kolmas romaani. Esikoisteos Summer ja uusi alku ilmestyi vuonna 2009 ja Kovaa kilpailua, Summer puolestaan vuonna 2010.


Kirjailijahaastattelu / Kevät 2014

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Nimeni on Linnea, mutta siitä kuka olen, en osaa sanoa enempää. Tällä hetkellä asun Helsingissä, mutta olen viettänyt lähes koko 18-vuotisen elämäni pienessä maalaiskunnassa nimeltä Siuntio.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Pienestä pitäen olen lukenut, kuunnellut ja keksinyt erilaisia satuja sekä seikkailukertomuksia. Eräänä hyvin tavallisena aamuna yhdentoista vanhana istuuduin tietokoneeni ääreen, laskin sormet näppäimistölle ja päätin vain kirjoittaa kirjan, joka myöhemmin julkaistiin esikoisromaaninani.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Kaikesta siitä, mitä ympärillä tapahtuu, sisäisistä kokemuksista, tunnekuohuista, pienistä asioista, yksityiskohdista ja elämästä yleensä.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
112 – Vihaan itseäni on kirja 15-vuotiaasta Lillistä, jonka elämä alkaa hitaasti luisua kilpailuhenkisestä kuntokuurista laskelmoituun laihduttamiseen. Myöskään ongelmat kotona eivät vähennä tytön syömishäiriöistä ajattelua.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Inspiraatiolla on yleensä paha tapa iskeä öisin tai koeviikolla. Kun vauhti on päällä, tekstiä syntyy - vaikka käsi kipsissä - mutta toisinaan saattaa olla pitkiäkin jaksoja, jolloin en edes avaa tekstinkäsittelyohjelmaa. Edellisten kirjojen kanssa työskentelin noin vuoden verran, mutta 112 – Vihaan itseäni vei kaksi vuotta.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen merkitsee minulle rauhallista hetkeä, jonka vietän hiljaa ajatuksiini uppoutuneena, erillään ympäröivästä maailmasta. Se on myös tapa käsitellä itselleni vaikeita asioita sekä tunteita – niin kliseiseltä kuin saankin sen kuulostamaan.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Kirjoittaminen on ja tuleekin pysymään, vaikka olen sen joskus yrittänyt myös lopettaa. Jatkan niin kauan kuin intoa riittää, aiheita löytyy ja tekstiä syntyy. En kuitenkaan aio alkaa tehdä tätä leipätyönäni, vaan enemmän harrastustasolla.

Minkälainen lukija itse olet?
Tällä hetkellä luen paljon erilaisten ihmisten elämäinkertoja – ja lukion kurssikirjoja. Tulevaisuudessa pyrin laajentamaan enemmän myös fantasia-puolelle. Valitsen kirjat aina huolella, sillä olen tappavan hidas. Muutenkin sellaisina jaksoina joina kirjoitan aktiivisemmin, luen mahdollisimman vähän, ettei muiden kieli sekoitu omaan tekstiini.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Let your smile change the world but don’t let the world change your smile.