Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Pehkonen Kirsi

kirsi_pehkonen__kuvaaja__petri_jauhiainen_lores

Kuopiolainen Kirsi Pehkonen (s. 1965) toimii luokanopettajana. Lisäksi hän on kirjoittanut nuortenkirjoja sekä lehtikolumneja.

(Valokuvaaja: Petri Jauhiainen)


Kirjailijahaastattelu / syksy 2015

 

Kuka olet?
Olen kuopiolainen kirjoittaja, kirjailija ja opettaja, asun Vehmersalmella vanhassa keltaisessa maalaistalossa valokuvaajapuolison ja myyränmetsästäjäkissan kanssa. Kolme tytärtämme ovat jo aikuistumassa, mutta yhteys nuorten elämään on yhä tiivis.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen kirjoittanut monenlaista tekstiä töissä ja harrastuksissa, joten kynä ja näppäimistö ovat olleet aina ahkerassa käytössä. Nykyään kirjoitan esimerkiksi kolumneja Savon Sanomiin ja lehtijuttuja paikallislehteen.

Kirjankokoisen kirjoittamisen haave alkoi tosissaan tulla todeksi tällä vuosituhannella, kun lapset olivat tarpeeksi isoja. En ole luonnonlahjakkuus, vaan harjoitellut ahkerasti ja oppinut pikkuhiljaa. Rikosromaani Karhuvaaran uhri on kahdeksas kirjani, ensimmäisen nuortenkirjan HyväUni julkaisi Myllylahti vuonna 2005.

Miten kirjasi syntyvät?
Mielikuvituksesta. Leikin vielä aikuisenakin ajatusleikkiä, että entä jos..?

Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat minua muutenkin. Tai ehkä aiheista, joista haluaisin itse lukea. Asiat, joita olen joskus harrastanut, paikat, joissa olen käynyt tai tapahtumat, joista olen kuullut, saattavat muuntua mukaan tarinoihin. Mielikuvitus solmii yllättäviä solmuja ja verkkoja, joita ei etukäteen osaa itsekään arvata.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Karhuvaaran uhri on rikosromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat luontokuvakeskukseen lähelle Suomen itärajaa. Jylhästä kuusikosta löytyy runneltu ruumis ja lööpit huutavat karhua surmaajaksi. Kuten arvata saattaa, tilanne ei ole ollenkaan niin yksinkertainen.

Karhuvaaran uhri raottaa hieman kansainvälisen luontokuvausbisneksen tuntemattomampia puolia. Kaikki ei suinkaan ole niin idyllistä, miltä kuvissa näyttää. Voi olla, ettei lukija enää koskaan katso luonto-ohjelmia samoin silmin…

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Olen palapelikirjoittaja. Kirjoitan ensin jännittävimmät, hauskimmat tai muuten vain valmiimmiksi hautuneet kohtaukset ensimmäisenä. Vasta kun kohtauksia tai lukuja on jo melkoinen määrä, alan täyttämään niiden välejä eheäksi tarinaksi ja muokkaamaan ne lopulliseen järjestykseensä.

Teen muistiinpanoja sekä ennen kirjoittamisen aloittamista että sen aikana: esimerkiksi ns. ideapaperiin naputtelen sensuroimatta kaikki mieleen tulevat ideat. Tulostan käsikirjoituksen välillä paperiversioksi, jota suhraan lyijykynällä, ennen kuin siirrän muutokset, lisäykset ja poistot taas koneelle. Valmis käsikirjoitus on käynyt läpi monta luku- ja muokkauskierrosta.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle suuri ilo. Pidän mielikuvituksella leikkimisestä, lauseiden muotoilusta ja tekstin muokkaamisesta. Se on kuin älypeli, jota on hauska pelata itsensä kanssa.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Kirjoittaminen jatkuu koko ajan, sekä kolumneina, lehtijuttuina että kirjoina. En osaa kuvitella elämää ilman jonkinlaista kirjoittamista, eikä onneksi tarvitsekaan kuvitella.

Kirjojen ideat hautuvat ja muotoutuvat joskus jopa vuosia, joihinkin sytyke tulee yhtäkkisesti. Voi hyvinkin olla, että osa Karhuvaaran uhrin henkilöistä tavataan uudelleen toisessa rikoskertomuksessa.

Minkälainen lukija olet?
Luen paljon, yöpöydälläni käväisee hyvin monenlaisia kirjoja. Viihdyn rikosromaanien parissa, mutta luen myös paljon nuortenkirjoja, ne ovat ajassa kiinni ja pohjavireeltään toiveikkaita. Synkistelykirjat jätän nykyään suosiolla väliin. Historiallisia romaaneja, elämänkertoja, tietokirjoja, mikä vain voi houkutella. Luen vuoteessa, veneessä, rantakalliolla, junassa, sohvannurkassa, keittiönpöydän ääressä…

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Lukemalla ei koskaan ole yksin, lukemalla pääsee matkoille ja uusiin maailmoihin, lukemalla voi elää monta elämää.

Jos haluaa tietää, miltä tuntuu tehdä pankkiryöstö ja paeta kiihkeästi poliisia, älä kokeile sitä tosielämässä. Etsi mieluummin aiheesta kirja, vankilavuodetkin vierivät kirjan sivuilla paljon lupsakammin!