Pettersson Marjut

pettersson_marjut

Niin kuin sinä sen muistat on Marjut Petterssonin (s. 1969) toinen romaani. Pettersson on  äidinkielenopettaja, jolla on kirjallisuudentutkijan tausta.

 


Kirjailijahaastattelu / Kevät 2017

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen uusperheen äiti, joka on elänyt neljännesvuosisadan Turussa. Minuun pätee hyvin sanonta: ei mistään kotoisin. Olen syntynyt Kajaanissa, viettänyt varhaislapsuuteni Oulussa ja Pohjois-Iissä, käynyt kouluni Uudessakaupungissa ja muuttanut aikuistuttuani nykyiselle asuinpaikalleni opiskelemaan Turun yliopistoon, jossa toimin myös opetus- ja tutkimustyössä. Viimeiset kaksitoista vuotta olen opettanut äidinkieltä ja kirjallisuutta yläkoulussa Mynämäellä.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Tie on avautunut sinnikkäällä yrittämisellä ja kannustavien ihmisten tuella. Aloin haaveilla kirjailijantyöstä jo alakouluvuosina, jolloin paukutin kirjoituskoneella ensimmäisen romaanikäsikirjoituksen ja sain suureksi riemukseni lukea sen ääneen luokallemme. Yläkoulu- ja lukioikäisenä keskityin runoihin, joita lähettelin kilpailuihin ja julkaisin joissakin lehdissä. Runolinja jatkui pitkään vielä yliopistossa, joskin runojen kirjoittamisen rinnalle nousi kiinnostus niiden tutkimiseen. Julkaisin artikkeleita, kritiikkejä, esseitä sekä väitöskirjani Ei kenenkään veli, joka kertoo Helvi Hämäläisen kirjailijantyöstä. Kaunokirjallisuuden saralla tein päänavauksen päästyäni omaelämäkerrallisella novellillani mukaan Isä-nimiseen antologiaan. Kaksi vuotta sen jälkeen ilmestyi esikoisromaanini Pohja Myllylahden kustantamana.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Saan aiheita kirjoituksiini omien kokemusten ja mielikuvituksen lisäksi tarkkailemalla muita ihmisiä ja seuraamalla median esille nostamia keskusteluja sekä lukemalla tieto- ja kaunokirjallisuutta.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Niin kuin sinä sen muistat on takaperoisesti etenevä rikoskertomus, joka kertoo murhasta pikkukaupungissa. Tapahtumat lähtevät käyntiin kuulusteluista ja tunnustuksesta. Uhrin henkilöllisyys selviää vasta lopussa, jolloin myös paljastuu, mikä rooli tutkintaa johtavalla rikosylikomisariolla on tapauksessa.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoittamisprosessi alkaa siitä, että laitan paperille ylös hajanaisia mietteitä tarinankulusta kirjoittaen ja piirtäen. Sen jälkeen alan kerätä aiheeseen liittyvää materiaalia eri lähteistä ja jäsennellä aineistoa kokonaisuuksiksi. Kirjoittaminen etenee niin, että tarinarunko saa vähitellen erilaisia palasia ympärilleen ja ylimääräiset rönsyt karsiutuvat pois. Kirjoittamista seuraa käsikirjoituksen hiomisvaihe, joka on kaikkein mukavin. Sen aikana korjaan kieltä ja tekstiä tehden radikaalejakin muutoksia. Kaikkiin vaiheisiin sisältyy vimmaista häiriökäyttäytymistä ideoiden testaamisen merkeissä ja palautteen saamisen toivossa.

Eteneekö kirjoittaminen yleensä vaivatta?
Kirjoitan hitaasti ja nopeasti, tuskaillen ja nautiskellen. Parhaiten kirjoittaminen sujuu silloin, kun minulla on aikaa keskittyä pelkästään siihen. Toisaalta paussit, joita tulee pidettyä pakostakin päätoimisen työni vuoksi, ovat hyödyllisiä, sillä jotkut ideat tarvitsevat aikaa ja tavallaan ne hautuvat itsestään alitajunnan muokatessa niitä eteenpäin. Niin kävi myös kirjoittaessani tätä romaania. Minulla oli vahva tuntemus siitä, että romaanihenkilöt olivat heittäytyneet kurittomiksi ja alkaneet ohjata tarinaa. Koetin pysyä kyydissä mukana.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on pisimpään jatkunut harrastukseni, jopa eräänlainen elämäntapa. Jaan kirjoittamisen iloa mielelläni eteenpäin muillekin, etenkin opettaessani nuorille luovaa kirjoittamista. Hämmästelen vuosi toisensa jälkeen, kuinka taitavia he ovat.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tällä hetkellä työstän mielessäni täysiveristä poliisidekkaria, joka on itsenäinen jatko-osa toiselle romaanilleni. Kirjoittelen myös omaksi ilokseni absurdia lyhytproosaa ja runoja. Yritän kirjoittaa jatkossakin sellaisista asioista ja sellaisilla tavoilla, jotka koen tärkeiksi. Haaveita on monenlaisia. Olisi esimerkiksi hienoa päästä mukaan ideoimaan elokuvakäsikirjoitusta.

Minkälainen lukija itse olet?
Rakastan kirjoja ja minun on suhteellisen helppoa löytää kiinnostuksenkohteita, sillä olen lukemisen suhteen siinä mielessä kaikkiruokainen, etten tee minkäänlaista eroa ns. korkean ja matalan kirjallisuuden välille enkä arvota eri lajityyppejä. Yritän myös olla miettimättä, kuulunko itse siihen kohderyhmään, jolle teos on ensi sijassa suunnattu. Olen esimerkiksi lukenut kaikki Harry Potter -sarjan romaanit ja pitänyt niistä kovasti. Yksi suosikeistani on kiinalais-amerikkalainen kirjailija Tess Gerritsen, jonka trillereistä olen innostunut.

Mielilukemistooni kuuluu myös monia suomalaisia runoilijoita, kuten Edith Södergran, Katri Vala, Uuno Kailas, Helvi Hämäläinen, Eeva-Liisa Manner, Mirkka Rekola, Matti Paavilainen ja Johanna Venho. Yksittäisistä teoksista, joiden pariin palaan aina uudelleen ja uudelleen, rakkaimpia ovat Kalevala, Aleksis Kiven Kanervala ja Seitsemän veljestä, Martin Buberin Minä ja Sinä sekä Arthur Schopenhauerin pieni kirjanen Kuolema ja kuolematon, jonka pakkaan mukaan matkoillekin.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Niin kuin sinä sen muistat sopii muillekin kuin vannoutuneille dekkareiden ystäville, sillä se venyttää perinteisen rikosromaanin rajoja sukupolviromaanin suuntaan. Kerronnassa ja kielessä on myös omat koukkunsa, joihin voi halutessaan tarttua. Toivotan lukijalleni valpasta mieltä, sillä häntä johdetaan joka käänteessä harhaan. En voisi olla iloisempi, jos hän nauttisi huijaamisesta.