Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Pettersson Torsten

torsten_pettersson_kirjailijakuva

Torsten Pettersson on kotoisin Turusta. Hän työskentelee kirjallisuuden professorina Uppsalan yliopistossa.

 



Torsten Petterssonin kirjailijahaastattelu 9.10.2012

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Suunnittelematta. 25-vuotiaana tutkijana en tuntenut mitään tarvetta kirjoittaa kaunokirjallisuutta mutta aloin kirjoittaa runoja "sisäisestä pakosta". Noin 50-vuotiaana en tuntenut mitään tarvetta kirjoittaa myös romaaneja, mutta sisältäpäin alkoi pulputa ideoita, jotka vetivät runosta romaaniin. 

Minkätyyppisiä kirjoja kirjoitat?  - Miten kuvaisit kirjojasi parilla sanalla lukijalle joka ei sinua vielä tunne?
Kirjoitan tällä hetkellä ensisijaisesti rikosromaaneja, joista ensimmäinen on suomennettu nimellä Aakkosmurhaaja. Siinä on rikosromaanille ominainen murhajuoni, joka kuitenkin välittyy harvinaisella tavalla: rikostutkijan, uhrien ja murhaajan minä-kertomusten kautta. Näin lukija tutustuu kaikkiin osapuoliin tavallista syvällisemmin, mikä mielestäni tiivistää jännitystä ja tehostaa kauhun tunnetta.

Idea ei ilmeisesti ole aivan huono - kansainvälisesti katsoen erittäin kilpailulla alalla Aakkosmurhaaja on ennen suomennosta ilmestynyt jo espanjan, italian, kroatian, ranskan, ruotsin, tanskan ja tšekin kielellä.

Kerrotko tiiviisti mistä uusin kirjasi kertoo?
Lounaissuomalaisen kaupungin puistotieltä löytyy kuristettu alaston nainen, jonka vatsaan on veitsellä kaiverrettu isokokoinen A-kirjain. Lukija kokee tapauksen murhaajan näkökulmasta, tietämättä kuitenkaan kuka tämä on. Myöhemmin löytyy muita kirjaimia aivan toisenlaisten uhrien ruumiista.    

Jälkeenjääneissä pienoiselämäkerroissaan uhrit kertovat esimerkiksi työstään Olkiluodon ydinvoimalassa tai kadonneesta puolisostaan. Tästä löytyy ilmeisesti vihjeitä murhien taustasta – mutta pystyvätkö poliisit ja heitä seuraavat lukijat tulkitsemaan niitä?

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Periaatteessa mistä tahansa: todellisuudesta, televisio-ohjelmasta tai omasta mielikuvituksesta. Lähtökohta on yleensä pikkujuttu, jonka useimmat ohittaisivat mutta joka herättää minussa ajatuksia. Esimerkiksi: metsässä kävelevä mies löytää ison syvän kuopan. Hänen mielestään se on täsmälleen ihmisen kokoinen – onko joku pohjustanut murhaa kaivamalla ruumiille valmiin haudan? Poliisi ei kuitenkaan halua ottaa miehen epäilystä kuuleviin korviinsa. Mitä hän silloin tekee? – Tällaisesta ajatuskulusta lähti rullaamaan Aakkosmurhaajan juonen eräs osatekijä.

Miten kirjojesi kirjoittamisprosessi etenee? 
Suunnittelen juonen pääkohdat etukäteen, mutta haluan jättää myös varaa improvisointiin jotta kirjoittaminen ei olisi vain tylsää valmiin kaavan täyttämistä.

Eteneekö prosessi yleensä vaivatta? 
Tämä vaihtelee huomattavasti, vaivalloisesta puurtamisesta tuotteliaaseen hurmioon.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee? 
Erittäin paljon. Niin paljon, etten lainkaan osaisi olla jos pitkään aikaan en pystyisi kirjoittamaan.

Jatkuuko sarja, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat? 
Sarja jatkuu. Toinen kirja on olemassa nimellä Göm mig i ditt hjärta ("Kätke minut sydämeesi", käännetty jo italian ja tšekin kielelle). Siinä ahkeroivat lukijalle jo tutut poliisit, kokenut legendaarinen Harald Lindmark ja USA:sta sarjamurhaoppia hakenut nuori Sonja Alder. Tällä kertaa yhdeksänvuotias Petra-tyttö on hävinnyt yön aikana omasta sängystään ilman mitään murron tai väkivallan merkkejä.    

Eli samat tyypit, uudet kujeet. Vai ovatko kujeet niin uudet kuin miltä ensin vaikuttaa?

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi? 
Tässä haastattelussa voisin sanoa vaikka mitä, esimerkiksi kehottaa heitä viestittämään minulle, mitä ovat kirjasta ajatelleet. Itse Aakkosmurhaajassa en niinkään halua SANOA mitään, vaan haluan tarjota lukijoille KOKEMUKSEN, toivottavasti ainutlaatuisen kokemuksen. Tämä pyrkimys on viime kädessä syy siihen, että yritän kehittää rikosromaanin lajia: yhdistämällä tutun tyyppisen murhajuonen uudenlaiseen kerrontaan voin tarjota lukijalle kokemuksen, jota hän ei voi saada mistään muualta.