Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Pietikäinen Markku

pietikäinen__lores

Markku Pietikäinen (s. 1948) on lähtöisin Kiuruvedeltä. Ystäväni Rosa on hänen kuudes kirjansa.

Tekniikan tohtori Pietikäinen on tehnyt pitkän uran VTT:n erikoistutkijana Oulussa. Nykyään hän asuu Helsingissä.


Kirjailijahaastattelu / syksy 2015

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen syntyisin Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta. Opiskelin Oulussa diplomi-insinööriksi, minkä jälkeen löysin ensimmäisen työpaikkani Kajaani Oy:n elektroniikkatehtaalta. Menin naimisiin, ja perheemme lapset syntyivät Kajaanissa. Uusi työ VTT:ssä vei takaisin Ouluun, jossa asuimme yhteen menoon 25 vuotta. Tyttäret olivat lentäneet tällä välin pesästä ja päätyneet Helsinkiin. Sinne mekin sitten lähdimme vaimoni kanssa ensimmäisen lapsenlapsen syntyessä.
 
Miten sinusta tuli kirjailija?
Osallistuin mielijohteesta Kouvolan Dekkaripäivien kilpailuun, jossa etsittiin käsikirjoituksia nuorten jännitysromaaniksi. Pääsin palkinnoille ja Tammi julkaisi tuotokseni Painajainen leirikoulussa vuonna 2008. Sen jälkeen on ilmestynyt kuusi muuta teosta.
 
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Idea voi tulla lehtiuutisesta, televisio-ohjelmasta tai sattumalta kuulemastani keskustelusta.
 
Mistä uusin kirjasi Maan nielemät kertoo?
Kirja kertoo nuorehkojen oululaismiesten katoamisista ulkomailla. Tapahtumien kulku jää mysteeriksi, kunnes sattuma alkaa avata solmuja.

Sytykkeet tarinaan sain jo muutama vuosikymmen sitten. Teneriffalla katosi lomamatkallaan mies, jonka olin tavannut useita kertoja työasioissa. Tapaus jäi täysin avoimeksi, sillä minkäänlaista vihiä rikoksesta, onnettomuudesta tai itsetuhoisuudesta ei löydetty. Pohdimme kollegoiden kanssa kahvipöydässä tätä tragediaa monet kerrat, ja niistä keskusteluista jäi ajatus itämään. Paljon myöhemmin luin uutisen vastaavanlaisesta katoamisesta ja rupesin kehittelemään siitä kirjan juonta.
 
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kun olen onnistunut kuvaamaan idean itselleni muutamalla lauseella, alan miettiä tarvittavia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Kirjoittelen otsikoita, jotka kuvaavat lukujen ja niiden osien sisältöä. Lisäilen vähitellen otsikoiden alle lyhyitä tekstinpätkiä. Tämän rinnalla pidän yllä käsitekarttaa tapahtumien ja päähenkilöiden suhteista.

Alkupuserruksen jälkeen minulla on viitisenkymmentä sivua sanamössöä, josta kukaan ulkopuolinen tuskin saisi mitään tolkkua. Siinä vaiheessa alan kirjoittaa lukukelpoista tekstiä siitä kohdasta, mikä tuntuu sillä hetkellä kiinnostavimmalta. Useimmiten saan tarinan lopun valmiiksi ensimmäisenä.
 
Eteneekö kirjoittaminen yleensä vaivatta?
Suunnitteluvaihe on työläs, ja silloin nousee usein mieleen epäilys, tuleeko koko urakasta mitään. Itse kirjoittaminen on vuoroin matelemista ja kiitämistä mielialan ja vireystilan mukaan.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Uusi käsikirjoitus on tekeillä. Sen pitemmälle en ole tehnyt suunnitelmia.