Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Poukka Anneli

poukka_lores

Anneli Poukka toimii käräjätuomarina Vakka-Suomen käräjä- oikeudessa. Hänen Syyllinen, syyllisempi, syyttäjä -kirjansa sijoittui Kouvolan dekkaripäivien kirjoituskilpailussa kuuden parhaan joukkoon vuonna 2006. Hän on myös voittanut useita kirjoituskilpailuja.

 

Kirjailijahaastattelu / kevät 2015

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen ammatiltani kirjailija ja käräjätuomari. Asun maalla Merimaskussa aviomiehen ja viiden kissan kanssa ja olen lähtöisin maalta: Vesilahdelta, Hämeestä.

Hämäläinen luonne on jurnuttava - - - ja kun romaanintekokin on jonkinlaista jurnutusta, hautomista, asioiden vatvomista, niin hämäläisyys sopii siihen hyvin” (M. Kurjensaari).

Kuulun Suomen Kirjailijaliittoon ja Lounais-Suomen Kirjailijoihin.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Opin lukemaan nelivuotiaana. Pari vuotta myöhemmin aloin kirjoittaa, enkä saanut lakkaamaan. Keksin, että kun kirjoittaa itse, voi lukea kahdesti. Luin ja kirjoitin. Äidinkielen opettajat antoivat kymppejä. Kirjoitin edelleen, mutta ensin opiskelu ja sitten työ söi. Pikkuhiljaa sain enemmän tekstejä julki ja kirjoitin entistä määrätietoisemmin. Vuonna 2003 voitin valtakunnallisen historiallisen romaanin kirjoituskilpailun; ”Meitä vastaan rikkoneet” julkaistiin seuraavana vuonna. Voitto antoi ”luvan” jatkaa kirjoittamista ilman (kovin) suuria omantunnontuskia (vaikka edelleen poden, kun lukemiseen ja kirjoittamisen riittää aikaa, sen sijaan kotitöihin ei).

Em. historiallisen romaanin lisäksi minulta on julkaistu kolme dekkaria; neljäs ilmestyy keväällä 2015. Tekstejäni on useammassa antologiassa ja kirjoituskilpailuissakin olen pärjännyt.
 
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita versoo liiankin kanssa. Pikkutapahtumasta voi syntyä idea, kun miettii, miten olisi voinut käydä, JOS… Ohimennen kuultu lause, kaadetun heinän tuoksu… jotain, joka pistää mielikuvituksen säntäilemään. Pääteemani on ihmisen loputon pahuus. Dekkareissa kuvattu rikollinen teko, henkirikos, on vain yksi pahuuden ilmentymä ja siihen johtaneita syitä voi ymmärtää - olennaisempaa on muu pahuus, mihin me tavalliset ihmiset syyllistymme (vaikka harvemmin tapamme).

”Ei tarvitse uskoa pahan yliluonnolliseen alkuperään; ihminen pystyy kaikkinaiseen pahaan omin päinkin” (Joseph Conrad)
 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Takkuinen. Kirjoittaessa luovaa iloa pursuten, sitten, tekstin luettuani, epätoivoisena maan alle painuen, ja silloin on aina musta yö ja kello kolme.

Taustojen ja tietojen hakeminen on hauskaa. Muokkaan tekstiä koko ajan ja kun en ”osaa” lukea ruudulta, joudun printtaamaan, ja paperia ja mustetta kuluu! Esilukijat ovat tärkeämpiä kuin sata jänistä ja heistä merkittävin on Maire. Kirjoittamisprosessin ongelma on palkkatyö, joka kähveltää aikaa ja imee mehut.
 
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on ammatti, harrastus, elämäntapa ja koti = merkitsee kaikkea.

”Ja sama se, vaikkei mitenkään eikä milloinkaan. On vain ilo kaivata ja nautinto kuvitella” (Juhani Aho)

Minkälainen lukija itse olet?
Suosikkia en osaa nimetä, koska
a) heitä on monta
b) harvan kirjailijan koko tuotanto on nautittavaa. No Väinö Linna kuitenkin täytyy mainita, paitsi muuten, myös siksi, että hän kuvasi Pohjantähdissä meitin tämmösten tavallisten ihmisten elämän.

Luen lähes kaikkea, koko ajan, useaa kirjaa kerrallaan ja saman kirjan useaan kertaan. Kaunokirjallisten ohella olen aina ahminut historiaa. Ja psykologiaa ja sosiologiaa (selvittääkseni, mikä saa ihmisen tikittämään; ei ole selvinnyt vielä).

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Lukekaa – se on mukavaa! Kirjojen seurassa ei ole koskaan yksin eikä koskaan ole ikävää. Ei ole ”pakko” saada heti luettavaksi viimeisintä uutuutta, kun ainakin kirjastot ovat täynnä vanhempaa tuotosta (kirjakaupat ikävä kyllä ei).