Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Pyy Mari

pyy_mari_net_

Espoolainen Mari Pyy on syntynyt Hyvinkäällä ja asunut siellä elämänsä ensimmäiset 25 vuotta.  Mari Pyy on koulutukseltaan filosofian maisteri ja opiskellut Helsingin yliopistossa uskontotiedettä ja sosiaalipsykologiaa.  Pyy työskentelee kuntasektorilla henkilöstön kehittämistehtävissä.  Aikaisemmin Pyy on työskennellyt mm. tasa-arvosuunnittelijana, monikulttuurisuusasioiden koordinaattorina sekä alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokodin johtajana.

 



Kirjailijahaastattelu / kevät 2015


Miten sinusta tuli kirjailija?
Haaveilin jo nuorena kirjailijan urasta ja varhaisnuoruudessani uppouduin täysillä kirjojen maailmaan.  Rakastin, Viisikkoja, Neiti Etsivää ja Pikku Naisia.  Yläasteella ahmin kaikki Agatha Christiet.

Yliopisto-opintojeni aikaan kiinnostuin monikulttuurisuudesta ja tein aiheesta myös pro gradutyöni ”Muslimit seurakunnassa”, josta kirjoitin myös pari tieteellistä artikkelia uskontotieteen ja sosiaalipsykologian oppikirjoihin. 

Pitkäaikaista dekkariunelmaani ryhdyin toteuttamaan vuonna 2009, jolloin olin pienen lapseni yksinhuoltaja, ja tyttäreni mentyä iltaisin aikaisin nukkumaan minulla oli runsaasti sitä kuuluisaa ”omaa aikaa”. 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Haluan kirjoittaa monikulttuurisista aiheista, joten saan aiheita työni ja sanomalehtien kautta. Paperittomaan sain idean, kun seurasin Helsingin Sanomissa käytyä keskustelua.


Mistä uusin kirjasi kertoo?
Paperiton kertoo paperittomien terveysaseman ympärillä pyörivästä kiistasta, jota kuumentaa terveysasemalta löytyvä kuollut asiakas. Kirjan päähenkilöitä ovat sosiaalityöntekijä Inka Uusimaa, joka on tuttu jo Kadonnut -dekkarista, vihreiden kaupunginvaltuutettu klinikalla työskentelevä nuori juristi Jenni Suominen sekä maahanmuuttokriittisen puolueen Seppo Savolainen.  Tapahtumia tarkastellaan päähenkilöiden sekä naapureiden Reima ja Eeva Niskasen silmin.


Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoittamisprosessin aikana opiskelin kahdella eri kirjoittajakurssilla. Palmenian luovan kirjoittamisen kurssilla sekä Oriveden opiston dekkarityöpajassa.  Kirjoittamisen aikana sain palautetta kurssien vetäjiltä ja muilta kurssilaisilta. Lisäksi pari tuttuani luki ja kommentoi keskeneräistä käsikirjoitustani muutamaan kertaan. Lopuksi vielä hioin tarinaa kustannuspäällikön ehdotusten perusteella.

Ennen kirjoittamisprosessin aloittamista tutustuin aiheeseen ja vierailin paperittomien klinikalla, haastattelin työntekijöitä ja perehdyin julkaisuihin, joissa oli kirjoitettu paperittomista.


Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää maailmaa. Kirjoitan työssäni paljon asiatekstejä, joten proosan kirjoittaminen mahdollistaa irrottautumisen konventioista.  Kirjoittaminen voi joskus olla myös terapeuttista vaikeiden asioiden käsittelyä.

Jatkuuko sarja, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat?
Jatkuvaa elinikäistä oppimista. Aloittelen kolmatta kirjaa, jonka kirjoittamisprosessi on taas erilainen kuin kahden edellisen kirjan. Aion pistää Inka Uusimaan hetkeksi pöytälaatikkoon ja kokeilla erilaista tarinaa eri päähenkilöillä.  Inka Uusimaan tarinan on kyllä tarkoitus jatkua vielä myöhemmin. Suunnittelinhan jo Kadonnutta kirjoittaessani sossu-trilogiaa.

Minkälainen lukija itse olet?
Tällä hetkellä luen pääsääntöisesti dekkareita. Dekkarikirjallisuuden suosikkejani ovat Michael Connelly, Jo Nesbö, Henning Mankell, Stieg Larsson ja Leena Lehtolainen.  Enää en ole Agatha Christie – tyyppisten murhadekkareiden ystävä vaan pidän enemmän yhteiskunnallisista rikosromaaneista.  Perinteisiä arvoitus ja pienen piirin murhamysteereitä katson kuitenkin tv:stä. Erityisesti Oxfordiin, Lontooseen ja New Yorkiin sijoitetut tv-sarjat koukuttavat minua, sillä olen vuosia sitten ”asunut” näissä kaupungeissa lyhyitä ajanjaksoja. Oxfordissa Morsen maisemissa vietin yhden kesän työskennellen anglikaanisen kirkon nunnaluostarissa ja sinä aikana luin englanniksi kasan dekkareita mm. Patricia Cornwellin Kay Scarpetat. 

Yliopistoaikoinani perehdyin erityisesti afrikkalaiseen kirjallisuuteen ja olin mukana toteuttamassa afrikkalaisen kirjallisuuden näyttelyä Lukemattomat Afrikat, joka kiersi useissa kirjastoissa eri puolilla Suomea.

Parhain lukemani kirja on kuitenkin Jari Tervon Layla, vaikka paikka paikoin kirjaa oli jopa vaikea lukea.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon, että Paperiton avaa lukijalle monia eri näkökulmia siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota tällä hetkellä käydään paperittomien (tai laittomien) maahanmuuttajien oikeudesta perusterveydenhuoltoon.