Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Rousu Nina

Rousu_lores

Nina Rousu (s. 1973) on Torniosta lähtöisin oleva maailmankansalainen ja satunnainen seikkailija, joka aina välillä kaipaa salaa Suomen kaamokseen. Hän asuu tällä hetkellä New Delhissä, Intiassa, brittimiehensä ja kahden lapsensa kanssa.

 

Kirjailijahaastattelu

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen Nina Rousu, keski-ikäinen baarimikko, matkaopas, sukelluksenopettaja, joogaopettaja, perheenäiti ja seikkailija. Ai niin ja tämä uusin, ehdoton lempparini: kirjailija. Alun perin olen Tornion tyttöjä, mutta olen asunut ja matkustanut jo vuosia ympäri maailmaa ja tällä hetkellä asun perheeni kanssa New Delhissä, Intiassa.

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Ihan vähän vahingossa. Kiertäessäni maailmalla lähettelin kotiin raportteja matkoiltani, ensin kirjeitse, sittemmin meilitse ja pari vuotta blogimuodossakin. Kun muutimme Lontooseen jäin työttömäksi kotiäidiksi pieneen kylään Lontoon esikaupungin laitamille, lapset lähtivät kouluun ja minä olin todella onneton, masentunut ja kylmissäni. Jotain tehdäkseni aloin koota matkaraporteistani kirjaa. Ja niin siinä lopulta kävi, että elämäni vaikeimmat kaksi vuotta tuottivat yhden elämäni hienoimmista saavutuksista: kustannussopimuksen.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Omista kokemuksistani, ympäristöni havainnoinnista ja arjen hassuista sattumista. Kadehdin tosissani sellaisia kirjailijoita jotka pystyvät ammentamaan kokonaisia maailmoja pelkästään mielikuvituksestaan. Jos minun mielikuvitukseltani kysyy jotain, se vain kohauttaa hartioitaan ja vaikenee.

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
’Joko ollaan perillä’ on pilke silmäkulmassa kirjoitettu kasvutarina, joka kuljettaa lukijansa läpi parinkymmenen maan. Se kertoo kulttuurikohelluksista, hassuista sattumuksista, hulluista seikkailuista ja oman paikan etsimisestä suuressa maailmassa. Se kertoo myös realistisen tarinan rakkaudesta, äitiydestä ja ikuisesta onnesta.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Hidas ja äärimmäisen tylsä! Istun ja kirjoitan, ja kirjoitan ja istun. Tuijotan tekstiä puutuneena koko päivän ja annan sosiaalisen median häiritä. Sitten illalla kun pitäisi alkaa nukkumaan, alkaa ideoita putkahdella päähän. Kirjoitan niitä ylös yöpöydällä makaavaan muistikirjaan. Joskus kun luen aamulla pimeässä raapustettuja muistiinpanojani, en saa niistä mitään selvää, joskus niistä riittää kirjoitettavaa koko päiväksi. Mutta tietysti ensin pitää järjestellä kynsilakat aakkosittain ja nyppiä kulmakarvat.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on halpaa terapiaa. Kirjoitan läpi vaikeitakin kokemuksia ja yritän nähdä niissä hauskuuden.  Vierivät vuodet tarjoavat etäisyyden, jonka avulla kiperienkin tilanteiden huumoripuoli tulee esiin ja itselleen nauraminen auttaa aina kummasti. Nyt tietysti toivon että muutkin nauraisivat minulle ja vastoinkäymisilleni.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Kirjoitan jo tälle esikoiselleni jatko-osaa jonka nimeksi tulee toivottavasti ’Vihdoinkin perillä’. Se kertoo ainakin vetoisista välivuosista Lontoon esikaupunkialueella ja hullunkurisesta arjesta Intiassa, mutta sen kirjan loppua ei ole vielä eletty, joten en osaa sanoa miten siinä käy. Vieläkö muutamme johonkin toiseen maahan seikkailemaan vai asetummeko kotiin ja missä se koti on? Ehkä näihin saan vastaukset sieltä jatko-osasta.

Minulla on myös pari muuta, täysin erilaista kirjoitusprojektia työn alla, mutta ne ovat niin alkuvaiheessa, ettei niillä vielä kehtaa lähteä kehumaan.

 

Minkälainen lukija itse olet? 
Olen ihan sekopäinen lukija, minulla on aina kesken vähintään viisi teosta, kolmella eri kielellä ja ripottelen kirjojani sinne tänne ympäri taloa. Sitten aina kun jostain sohvan nurkasta putkahtaa esiin joku teos, joka on ollut jo vuoden luettavana, minua alkaa hävettää, ja luen kirjan loppuun siltä istumalta.

Luen yleensä paljon kirjoja liittyen siihen maahan tai maanosaan jossa kulloinkin asun, juuri nyt luen useampaa Intian kulttuuriin ja tapoihin liittyvää teosta, erityisesti naisten elämä ja asema yhteiskunnassa kiinnostavat. Sekaan ripottelen Intiasta kertovaa kaunokirjallisuutta keventämään niitä päivä, jolloin naisen osa Intiassa on yksinkertaisesi liian raskas.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Kiitos että luit kirjani ja että sinusta siten tuli lukijani. Minulla ei ole koskaan ennen ollut lukijoita, joten tämä on tosi jännää! Toivottavasti pidit kirjastani ja se viihdytti sinua, ja jos et pitänyt, niin älä vaan kerro kenellekään!

Vakavana varoituksen sanana lisäisin myös, että vaikka kirjani on luokiteltu ’tietokirjaksi’, ei siitä kannata etsiä mitään tietoa. Kirjoitin sen ihan puhtaasti viihdykkeeksi, enkä ollenkaan vakavasti otettavaksi.