Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Säde Juhana

juhana_sade_web

Juhana Säde (s. 1975) on Suomen historiaa opiskellut tiedottaja Hollolasta. Kiinnostus historiaan haastoi hänet kirjoittamaan kertomattomia tarinoita menneisyydestä.


Kirjailijahaastattelu / kevät 2017

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen syntynyt Riihimäellä, varttunut Paltamossa, opiskellut ensin historian ja kirjallisuuden linjalla Alkio-opistossa ja sen jälkeen pääaineena Suomen historiaa Jyväskylän yliopistossa. Nyt asun perheeni kanssa Hollolassa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina pitänyt viihdyttävistä tarinoista, mikä on varmasti monelle kirjailijalle kaiken alku ja juuri. Ja kun olin aikani nauttinut muiden kirjoittamia tarinoita, aloin miettiä minkä tarinan minä voisin kertoa. Rautakauden hämäläissuku ja sen tarinaan sopivan henkilön päätyminen Konstantinopolin henkivartiostoon tuntui minulle sopivalta tavalta kokeilla kirjoittamista. Olen lukenut sen verran historiallisia romaaneja, etten osannut karttaa vaativaa, työlästä lajia, vaan se tuntui sopivalta tavalta kokeilla oman kirjoitustavan ja lokeron löytymistä. Jostain pitää aloittaa.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Ensinnäkin minua on kiehtonut kirjoitustaidottomien itämerensuomalaisten asemoituminen viikinkiajan maailmassa, josta saadaan koko ajan lisää tietoa. Siihen yhdistyi ajatus kotimaamme alueen henkilöstä, joka olisi matkustanut Idäntietä pitkin Rooman valtakunnan (=Bysantin) pääkaupunkiin, Konstantinopoliin. Ajatus ei ole tuulesta temmattu, vaan Pohjolan väkeä on vieraillut paljon Kaupunkien kuningattaressa tuhat vuotta sitten. Ajattelin, että siinä olisi hyvä tausta seikkailutarinalle ja kaiken kukkuraksi hyvät vastakkainasettelun ainekset höysteeksi: pakana syrjäisestä Hämeestä maailman mahtavimmassa kaupungissa.

Muutamat yksittäiset faktat, kuten Hagia Sofian marmorikaiteeseen 900-luvulla raapustettu riimukirjoitus, ovat inspiroineet minua. Haluan, että fiktiivisillä viihdetarinoillani on vahvat historialliset taustat.

Kerrotko kiteytetysti, mistä uusin kirjasi kertoo?
Kaupunkien kuningatar jatkaa Maattomat kuninkaat -teoksessa alkanutta hämäläisen Rautian tarinaa. Tapahtumapaikkana on Rooman valtakunta syksyllä 986, vaikka prologi onkin sijoitettu Hollolan Kapatuosian juurelle, jossa hämäläistynyt kappadokialaismunkki kokoaa muistelman. Teos on pyritty kirjoittamaan siten, että sen voi lukea sekä jatko-osana että itsenäisenä tarinana. Kaupunkien kuningatar on uskoakseni hieman viihteellisempi ja kielellisesti rikkaampi kuin esikoinen.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Suunnittelen aika vähän juonen yksityiskohtia etukäteen, mutta se voi johtua siitä, että minulla on tähän asti ollut aika paljon taustatietoa historiasta. Alun ja lopun tiedostaminen on tärkeää, vaikka myös niitä voi toki viilata matkan varrella. Hollywood-käsikirjoittajien ohjeiden mukaan tarinani alku- ja loppukuvat ovat toistensa vastakohtia, joten aivan kokonaan en kulje intuition varassa.

Olen poiminut taustatutkimuksia tehdessäni kännykän muistiinpanoihini mielenkiintoisia miljöitä, kuten Athos-vuori, tai teemoja, kuten eunukkikulttuuri, ja tapahtumia, joita olen sitten kehittänyt. Yhtäkkiä ne ovat sulava ja olennainen osa tarinaani, joka muuttuu jokaisella kirjoituskierroksella eheämmäksi.
Kaupunkien kuningatarta kirjoittaessa kokeilin myös erilaisia kertojaratkaisuja, kunnes päädyin lopulta subjektiiviseen minä-kertojaan.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Se on kiehtova laji, jossa oppii koko ajan uutta, ja jossa haastaa itseään koko ajan kehittymään. Hyvä asia on myös se, että sitä voi tehdä silloin, kun itselle sopii.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tätä kirjoittaessa tuntuu, että katselen ensin, kuinka sarjani alkaa kiinnostaa, ja nautin hetken muiden kirjoittamista kirjoista. Genrelläni on suppeampi lukijakunta kuin esimerkiksi suomalaisilla dekkareilla, ja jossain vaiheessa viikinkiaikaan liittyvä kiinnostus laimennee. Hieman on myös paineita siitä, että kun kirjoitin kaksi ensimmäistä kirjaani minispektaakkeleiksi, voisinko vielä kolmanteen saada “samat lämmöt”. Helpointa olisi tietysti kirjoittaa nykyinen sarjani trilogiaksi, mutta mietin myös muita vaihtoehtoja.

Minkälainen lukija itse olet?
Aika paljon lukuhistoriassani on historiallisia romaaneja, jännitystä ja ihmisläheistä scifiä, ja toistaiseksi esimerkiksi perusdekkareita vähemmän. Suosikkikirjailijat, jos sellaisia on, vaihtelevat koko ajan, sillä usein vaihtelen kirjailijaa ja genreä. Mutta jos lähtee siitä, että suosikkikirjailija on sellainen, jolta lukee mielellään ainakin 3-5 kirjaa, sellaisia ovat äkkiseltään ainakin Waltari, Linna, Reynolds, Asimov,  Collins, Clarke, Mäkelä jne. Sanoisin, että isot rakennelmat ihmisläheisesti kirjoitettuna kiinnostavat minua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarinan on ehdottomasti oltava pitkä tai sarja.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Kiitos niille, jotka ovat rohjenneet tarttua kirjoihini! Antoisaa matkaa Konstantinopoliin!