Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Talvio Hannu

talvio_hannu_hires_new

Hannu Talvio (s. 1949) on kansainvälisen kaupan parissa uran tehnyt ekonomi, joka on harrastanut ja harjoitellut luovaa kirjoittamista toistakymmentä vuotta.

 

Kirjailijahaastattelu / Kevät 2015

 

Kuka olen, mistä tulen?
Olen helsinkiläissyntyinen työuransa ehtoolla oleva yrittäjä. Asun vaimoni kanssa Raaseporissa kauniin järven rannalla Fiskarsin ja Billnäsin puolivälissä.  Monipuolisen kansainvälisen urani tein viejänä ja liiketoiminnan kehittäjänä isoissa ja pienissä yrityksissä, vakuutusyhtiössä, suurlähetystössä ja viimeiset kolmetoista vuotta konsulttiyrittäjänä. Olen opiskellut ekonomiksi Tampereella ja asunut myös Espoossa, Vantaalla, Valkeakoskella, Tuuloksessa ja Lontoossa.

Kirjailijana olen vielä kisälli. Enteitä tulevasta saattoi olla jo laudaturin ylioppilasaineeni aihevalinta ”Mikä tekee teoksesta Bestsellerin”. Kirjailijan uran sijasta valitsin kuitenkin markkinoinnin opiskelun. Teinkö oikean valinnan? Sitä olen joskus miettinyt aloitettuani kirjoittamisen harrastuksena kansalaisopistossa, on tämä niin henkisesti palkitsevaa.

Esikoisteoksen aihe löytyi lapsuuteni suuresta tragediasta. Olin yhdeksän vuoden ikäinen, kun siskoni Ulla murhattiin Nurmijärvellä. Koin tarinan kertomisen tärkeäksi. Omien ja sisarteni muistikuvien lisäksi minulla oli käytössäni vanhempien jäämistöstä lehtileikkeitä ja oikeudenkäyntien pöytäkirjoja, joita hain lisää myös Kansallisarkistosta. Ratkaisevan tärkeitä tämän kirjan synnylle olivat vuoden 1899 murhien dokumentit ja Päivälehden tapauksesta kirjoittamat jutut.

Kolme sadonkorjaajaa on yksityiskohtainen faktaa ja fiktiota yhdistävä romaani, jossa kuvataan kahta eri aikoina samassa paikassa ja samankaltaisissa olosuhteissa Nurmijärvellä sattunutta todellista joukkomurhaa ja niiden jälkiseurauksia uhrien omaisten, murhaajien ja virkavallan näkökulmista.

Kirjoittamisprosessini ei ole pelkästään yksinäistä kammiotyöskentelyä. Kansanopiston luovan kirjoittamisen ryhmien tapaamisissa luemme ja kommentoimme toistemme tuotoksia. Ääneen lukeminen ja keskustelut ovat tärkeitä lauseiden sujuvuuden ja rakenteiden monivaiheisessa hiomisessa. Tapaamisten rytmi on motivoinut myös säännölliseen tekstin tuottamiseen. Olen kiitollinen näissä yhteyksissä kirjoituksiani sparranneille ystävilleni ja erityisesti luovan kirjoittamisen opettajille Tuulia Aholle ja Jusa Peltoniemelle. Heidän avullaan olen muuttunut kuivasta asiakirjojen ja raporttien kirjoittajasta luovemmaksi.

Mielenkiintoista ja ehkä helpointa on ollut taustatietojen kartoittaminen. Yksittäinen tieto tai valokuva saattaa olla katalysaattori kokonaisen kappaleen synnylle.

Kirjoittamiseni on muuttumassa työn ohella harrastamisesta täyspäiväiseksi ja itsetuntoa lisääväksi sisällöksi uudelle elämänvaiheelle. Seuraava teokseni, huomattavasti kevyempää luettavaa, on jo aloitettu.

Lukijana olen itse kaikkiruokainen, on tullut ahmittua niin määrää kuin laatuakin. Olen oppinut lukemaan nopeasti, näen tekstit valokuvamaisesti isoina kokonaisuuksina. Jossain alitajunnassani on tallennettuna valtavasti lukuelämyksiä ja tiedon jyväsiä. Lukemiani kirjoja en edes osaisi kaikkia nimetä: lapsuuden kirjaston hyllyjen tarjonta, työuralla tuhansilla matkoilla ajanvietteeksi luetut, kotona iltalukemiset ennen nukahtamista.

Lukijoille haluaisin sanoa, että hyppäys lukijasta kirjoittajaksi on kannattavaa ja antoisaa, jos sen tekee pienin askelin ja ajan kanssa. Julkaisukynnyksen ylittämistä tärkeämpää on itsensä ylittäminen. Meillä kaikilla on omia tarinoita kerrottavaksi eikä haittaa vaikka alitajunta kierrättäisi mukaan vaikutteita lukemiltasi vanhoilta mestareilta.

Valokuva: Heli Soini