Ostoskori
0 kpl - 0,00 €
Ostoskorisi on tyhjä!

Tapola Katri ja Pelliccioni Sanna

Kuvaa ei ole asetettu

Katri Tapola (s. 1961) on suomalainen kirjailija. Tapolan esikoisromaani Kalpeat tytöt palkittiin Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1998.

Sanna Pelliccioni (s. 1976) on suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija.

 


 

Kirjailijahaastattelu / Katri Tapola / syksy 2016


Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Katri Tapola (s.1961 Ilmajoki), Helsingissä asuva kirjailija, ja kirjoitan niin aikuisille kuin lapsille ja nuorillekin. Tuotantoon kuuluu romaaneja, lyhytproosaa, laulusanoituksia, lastenromaaneja sekä lasten kuvakirjoja useiden kuvittajien kanssa. Toimin lastenkulttuurin kentällä muutenkin mm. näyttely- ja tapahtumatuotannoissa. Myös muusikoiden kanssa teen yhteistyötä. Oikeastaan olen sekatyöläinen. Se on mukavaa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olin 36-vuotias kun esikoisteokseni ilmestyi. Kirjoittaminen on aina ollut ilmaisukeinoni, se alkoi päiväkirjasta 10-vuotiaana. Kieli on kiehtova väline. Minusta tuli kirjailija kun en lopulta muutakaan mahtanut. Kirjoittaminen tuo vapauden, luova työ sallii yhteyden omiin mielikuviin ja niiden virtaukseen. Se on hyväksi. Ilman sitä ei oikein suju.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Olen tehnyt monenmoista ja jokaisella kirjalla on oma syntyhistoriansa. Tunteet ovat aina kiinnostaneet, ja näkymättömän sisäisen maailman tavoittaminen kielen avulla. Aikuisille ja lapsille kirjoittaminen eroaa minulla toisistaan. Lapsille kirjoittamisessa on jokin oma suuri ilonsa – saa astua sisälle lapsen maailmaan ja kirjoittaa sieltä käsin. Arki on täynnä aiheita. Ja myös tämä aika, jota juuri nyt elämme.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Toiveretki-kirja yhdessä kuvittaja Sanna Pelliccionin kanssa kertoo ystävyydestä ja lasten leikeistä. Kaisa, Pauli ja Salama opettavat metsäretkellä toisilleen asioita omista kulttuureistaan. Tärkeänä apuna kirjanteossa oli aiemmat kirjamme arabiaksi kääntänyt Maria Pakkala.

Kirjamme on hyvää tekevä tarina: täynnä kauniita sanoja ja toiveita, lapsenkokoisia touhuja ja turvallisuutta. Toiveretki syntyi tarpeesta tuoda kauneutta ja yhteisyyttä tähän aikaan; jollakin yksinkertaisella ja alleviivaamattomalla tavalla. Se syntyi onnellisten tähtien alla.Kirjaan liittyy myös Toiveretki-lastenkulttuurinäyttely, joka avautuu syksyllä 2016 Vantaan Taidetalo Pessissä ja on sitten tilattavissa muualle Suomeen.  Näyttely-yhteistyö on tiivistä ja innostavaa.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoittamisprosessi vaihtelee työn mukaan. Jokainen teksti luo oman maailmansa. Romaanin teko on haastava, liki mahdoton, yöunet vievä työmaa(ilma). Lyhytproosan teko on pään nurin kääntämistä ja näkökulman valintaa. Kielen kanssa voi leikkiä ja siihen saa sukeltaa monessa työssä, se on nautinnollista. Prosessi vie mennessään, luova mieli on yhteydessä alitajuntaan. Rakastan vapaata kirjoittamista, mutta myös pilkun viilaamista. Työstän tekstejä yhä uudelleen ja uudelleen. Olen varmaan aika hidas siinä mielessä. Kirjoittaminen ja kieli ovat hitauden paikkoja. Prosessi vaatii ympärilleen tilaa, aikaa ja rauhaa. Maailmoja on monia.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen merkitsee minulle keskittymistä. Se on paikka. Siellä voi olla turvassa ja kokonainen, vaikka myös vaaran tunne ja pelko liittyvät työhön, usein etenkin aloittamiseen. Ilman kirjoittamista hajoan maailman menoon enkä saa yhteyttä johonkin olennaiseen sisälläni. Se voi olla ehjä tai rikkonainen kohta, mutta tärkeä joka tapauksessa.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tajuan tässä kohtaa tietäni olevani sekatyöläinen, joka ei koskaan suonut ajatustakaan asialle nimeltä ’brändi’. Jatkan tällä tiellä ja teen sitä mikä milloinkin oikealta tuntuu. Kieli jaksaa kiinnostaa, kuvitusyhteistyö on ihanaa, samoin yhteistyö muusikoiden kanssa. Laulusanoitukset ovat opin ja kiinnostuksen paikka, sekä konserttiyhteistyö. Tekemistä olisi paljon, juuri nyt aloittelen yhtä äidin ja tyttären yhteistä aikamatkaa… huomaan juuri nyt kaipaavani hyvää tekeviä tarinoita. Teen erilaisia töitä yhtä aikaa. Tahdon toimia maailmassa ja olla kiinni ajassa, mutta myös vetäytyä kirjoittamisen rauhaan.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen ja seuraan kotimaista lastenkirjallisuutta, ja arvostan kovasti myös kuvittajia. Aikuisten puolella pidän kaikesta mikä yllättää, yleensä kielellisesti. En oikein jaksa jos kieli ei humauta jollain tavalla. Runous kiinnostaa. Kaikki vähän oudompi, sanotaanko vaikka sanataide. Ymmärtämisen pakko ja kronologia ei ole minua varten. Juuri nyt luen Bruno Schultzin Kanelipuodit-kirjaa (suom. Tapani Kärkkäinen). Se on upea oma maailmansa. Laululyriikka on aina ollut minulle tärkeää, teatterikin kiehtoo…

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Luotan sinuun. Olen onnellinen jos kohtaamme. Toivon, että kohtaamme. Siksi tätä työtä tehdään, ja siksi täällä ylipäänsä ollaan. Niin ja se vielä, että sadut ja lastenkirjat sopivat kaiken ikäisille!