Tuomola Johanna

Johanna_Tuomola_2019

Tuomola päätyi rikoskirjailijaksi monen mutkan kautta.

Johanna Tuomola on syntynyt 1961 Helsingissä. Hän on pääasiassa toiminut hevosalalla ennen kirjailijanuraansa. Näistä lähtökohdista hänen oli luonteva sijoittaa 1990-luvulla kirjoittamansa (Kariston julkaisemat) kahdeksan nuortenkirjan tapahtumat hevosmaailmaan.

Nykyään hän toimii päätoimisena kirjailijana. Hän asuu Etelä-Afrikan Port Elizabethissa kahden koiransa kanssa.

 

Päätoimiseksi dekkarikirjailijaksi

Vuonna 2003 Tuomola joutui luopumaan hevosalan töistä selän huonon kunnon vuoksi. Selkä leikattiin vuonna 2004, mutta se ei palautunut koskaan entiselleen. Jouduttuaan lopettamaan työnsä Tuomola palasi kirjoittamisen pariin, aluksi kirjoittamalla romaanin, johon ei ollut kaikilta osin tyytyväinen.

Kirjoitusprosessi synnytti kuitenkin idean, joka johti ensimmäisen, Tummissa vesissä -nimisen rikosromaanin ilmestymiseen vuonna 2009. Tyylilajinsa löytäneeltä Tuomolalta ilmestyi parin seuraavan vuoden aikana kaksi teosta lisää: Sieppaus ja Petoksen anatomia. Neljäs rikosromaani, Minkä taakseen jättää, ilmestyi huhtikuun 2012. Viides kriitikoiden kiittämän Noora Nurkka -sarjan dekkari "Murhaaja vierelläsi" ilmestyi keväällä 2013.

Noora Nurkka -sarjassa on siis tähän mennessä ilmestynyt viisi dekkaria tässä järjestyksessä:
1. Tummissa vesissä (2009)
2. Sieppaus (2010)
3. Petoksen anatomia (2011)
4. Minkä taakseen jättää (2012)
5. Murhaaja vierelläsi (2013)

Noora Nurkka -dekkareiden lisäksi Tuomolalta on julkaistu Vielä kerran 2015, Valheiden vangit 2016, Kun eilinen oli toinen 2017 ja Storytelin äänikirjana Oikeuden varjo 2017.

 


 

Johanna kertoo uusimmasta kirjastaan ”Liekit yössä

Tätä syksyllä 2019 julkaistavaa uutuutta edelsi pitkä kirjoitustauko, jonka aikana olen yrittänyt sopeutua uuteen maailmanjärjestykseen. Maailmanjärjestykseen, jossa itselleni tärkein ihminen puuttuu, jossa kesä on talvi, syksy kevät, talvi kesä ja kevät syksy. Muutto toiselle puolelle maapalloa synkronoi sopivasti elämäni keikahtamista, ja täällä Etelä-Afrikassa kirjoittaminen on taas alkanut maistua.

Liekit yössä pureudutaan eläinsuojelujärjestön jäsenten kautta tehomaatalouden ja koiranjalostuksen ongelmiin sekä keskusteluun siitä, onko raviurheilu epäeettistä toimintaa. Tunteet käyvät kuumina, mutta kuten elämässä yleensä, varsinaiset kipukohdat ja vakaumuksen nostattamien tekojen taustalla saattaakin olla jotain aivan muuta kuin mitä puheista voisi päätellä.

Tätä kirjaa kirjoittaessani nautin siitä, että siinä on laaja ja, ainakin oman näkemykseni mukaan, mielenkiintoinen henkilögalleria. Dekkarissa tietysti tapahtumat ja arvoitus ovat tärkeässä osassa, mutta itselleni kivijalka tulee sekä lukijana että kirjoittajana siitä, että tarinaa kuljettavien hahmojen elämästä haluaa tietää lisää; miksi he ovat sellaisia kuin ovat, mitä heille on tapahtunut, minne he ovat matkalla?

        

 


 

Johanna kertoo kirjastaan "Minkä taakseen jättää" sekä kirjoitusprosessin etenemisestä:


Johanna Tuomolan haastattelu MTV 3:lla.
MTV 3 Huomenta Suomi 16.05.2012


 

Yhteiskunnallista, mutta mustavalkoisuutta välttäen

Tuomolan mukaan hänen kirjoissaan on yleensä yhteiskunnallinen ulottuvuus, mutta se ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus. Kirjoittaessaan hän panostaa erityisesti henkilöhahmoihin sekä rikoksen syiden ja seurausten pohtimiseen. Kriitikot ovatkin kiitelleet Tuomolaa taitavasti rakennettujen juonikuvioiden lisäksi erityisen taidokkaasta henkilökuvauksesta.

-Pyrin kunnioittamaan kaikkia hahmojani ja välttämään mustavalkoista hyvät / pahat -asetelmaa. Koen, että maailma on monimutkainen paikka ja rikokset usein onnettomien sattumien summa. Yritän muutenkin kirjoittaa suhteellisen väljästi, jotta lukijalle jää tilaa tulkita tarinan yksityiskohtia omista lähtökohdistaan. Ehkä siksi koen joskus hankalaksi antaa syväanalyysejä kirjojeni hahmoista ja tapahtumista, Tuomola sanoo.

Tuomola kertoo, että vaikka hän kirjoittaakin kirjaa lukijoita varten, on se samalla myös henkilökohtainen tuotos, jonka luovuttaminen kaikkien ulottuville ja vapaasti arvosteltavaksi aina hiukan kirpaisee.

-Koen nöyrää ihmetystä siitä, että ihmiset käyttävät usean tunnin tuotokseni lukemiseen, Tuomola sanoo hymyillen.

 

Arvostelulainauksia aiemmista kirjoista

"Tuomola taitaa poliisiromaanin. Rikostarina, ihmissuhdekuviot ja kriittinen nykyajan arvojen kuvaus yhdistyvät kirjassa luontevasti."
– Keijo Kettunen / HS / 18.07.2010

"Petoksen anatomiasta tuli mieleen Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarja kaikkein parhaimmassa merkityksessä... Olin todella vaikuttunut kirjoittajan taidosta ja tasosta... ammattimainen, kiinnostava, vahva, uusi kotimainen naisdekkaristi."
– Kirjallisuudentutkija Paula Arvas Yle Radio Suomen dekkari-illassa 11.12.2011

"Hallitun tasapainoinen poliisiromaani pitää otteessaan... Suomalainen rikoskirjailijakaarti on saanut ansiokkaaseen joukkoonsa pätevän tekijän."
– Tiina Torppa / Ruumiin Kulttuuri 2 / 2010

"Heti kirjan alkumetreillä lukijalle tulee tunne, että hän on hyvissä käsissä... Lopussa lisäkierroksia tulee niin, ettei kirjaa enää malta laskea kädestään."
– Juha Virkki / Kymen Sanomat / 05.06.2010

"Hyvän kirjan lukeminen on nautinto, mutta kaksinkertainen nautinto on tutustua uuteen kirjailijaan, joka vie heti mukanaan."
– Kai Hirvasnoro / Kansan Uutiset / 23.04.2010