Hanne Dahl (Anne Syrjä)

(o.s. Salminen) on dekkarikirjailija, HuK Helsingin yliopistosta sekä rekisteröity lääke-esittelijä. Hän on tehnyt työuransa lääketeollisuudessa.  Hän on Suomen Kirjailijaliiton, Espoon Kirjailijoiden ja Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistyksen jäsen. Hän asuu Espoossa, mutta viettää paljon aikaansa perheen vapaa-ajan asunnolla Hauholla.

Kirjailijahaastattelu / syksy 2022

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen syntynyt ja käynyt kouluni Hämeenlinnassa. Ylioppilaaksi tulon jälkeen muutin ensin Helsinkiin sitten Espooseen meren tuntumaan, jossa asun edelleen. Perheellämme on kakkoskoti Hämeessä Hauholla, jonne myös yhdeksän dekkarini tapahtumat tavalla tai toisella sijoittuvat. Päivätyöstäni lääkemarkkinoinnissa jäin eläkkeelle 2013.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Minussa on asunut pieni tarinankertoja aina. Mielikuvitukseni kasvualustana on toiminut virikerikas lapsuuden ympäristö 50-luvun Hämeenlinnassa. Alkusysäyksen kirjailijataipaleelleni antoi varmaan lukion äidinkielenopettajani Hilja Mörsäri, sillä lähdin opiskelemaan Helsingin yliopistoon suomen kieltä ja kirjallisuutta. Tarvittiin lisäksi kirjoittajakoulutusta sekä riittävästi elämänkokemusta, ennen kuin aika kirjailijanuralleni 2013 oli kypsä.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Utelias, tiedonhaluinen mieleni kiinnostuu melkein mistä vaan. Aiheita putkahtelee sanomalehtiuutisista ja elämästä ympärilläni. Alitajunta yhdistelee mielikuvituksen tuottamat ideat omaan kokemusmaailmaani ja ankkuroi ne tähän päivään. Kiinnostukseni herättänyt teema saattaa kuitenkin tekstin edetessä muuttua sivujuoneksi, kun tarina alkaa viedä.

Kerrotko mistä uusin kirjasi kertoo?
”Kun kukaan ei kaipaa” -dekkarissani hauholaiset kaverukset Roni ja Jörkki tekevät kaamean löydön nuorison suosiman autiotalon läheisyydestä. Tuntematon nuori naishenkilö viruu kuristettuna autiotalon perunakellarissa. Paikkakunnalla ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi, eikä kukaan tunnista vainajaa poliisin kuvista. Rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen keskeyttää kesälomansa ja ryhtyy yhdessä työparinsa Päivikki Noron kanssa piinalliseen jäljitystyöhön, joka ei aluksi tunnu johtavan mihinkään. Kaiken lisäksi poliisin työtä häiritsevät perättömät silminnäkijähavainnot. Samaan aikaan Hellevin Hovissa puhaltavat muutoksen tuulet. Yrityksen toinen osakas Kirsti Haapio on muuttamassa Tampereelle tyttärensä avuksi hoitamaan tämän parin kuukauden ikäisiä kaksospoikia, lisäksi välit Tuomas-pappiin ovat entisestään lämmenneet. Villa Ankerin pihamökki Vanhalla raitilla saa onnekkaan sattuman kautta uuden asukin puuseppä Amos Pekkalasta. Rikostutkinnan lomassa leijuukin romanttisia näkymiä.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Teksti lähtee usein syntymään, kun uusi voimakas henkilöhahmo herää eloon ajatuksissani. Ensimmäiseksi mietin hahmolleni sopivan nimen, jonka on istuttava kantajalleen. Ennen sitä teksti ei liikahda mihinkään. Rakennan synopsikseen isot linjat selkärangaksi ja väljäksi rungoksi, sillä teksti elää ja muuttuu matkan varrella. Pyrin järjestämään alitajunnalle aikaa ja tilaa toimia ja kun ryhdyn kirjoittamaan, työskentelen tosissani ja hyvin kurinalaisesti. Aamut ovat luovinta työaikaani.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen merkitsee minulle vallan tunnetta ja riemua siitä, mitä mielikuvituksellani voin saada aikaan. Voin taituroida sanoilla, liittää ne haluamaani kontekstiin, syttyä ja innostua tekstistäni itse. Kirjoittaminen on harkittua sanojen valintaa, joka voi välillä olla kivuliasta mutta aina palkitsevaa.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Aloittaessani ensimmäisen Hauho-dekkarini tarkoituksenani ei ollut kirjoittaa kokonaista kirjasarjaa. Kävi kuitenkin niin, että jäin itse omien henkilöhahmojeni virittämään koukkuun. Lisäksi kannustavan lukijapalautteen ansiosta Hauho-sarja on edennyt jo yhdeksänteen kirjaan. Kirjoittamista jatkan tästä eteenpäinkin, ehkäpä lisää Hauho-sarjaa, jos lukijat niin toivovat.

Minkälainen lukija itse olet?
Lukijana olen malttamaton. Jos teksti ei mielestäni suju, kirja jää jo alkumetreillä kesken. Luen kaikenlaista kirjallisuutta, runoista tietokirjoihin. Dekkareista olen aina pitänyt, koska minua kiehtoo mysteerit ja niiden ratkaisut. Mestarillisena juonenpunojana kärkipaikalla pidän edelleen Agatha Christietä. Ranskalainen Fred Vargas on yksi tämän päivän dekkaristisuosikeistani. Mika Waltari näytelmineen ja Palmu-sarjoineen on tärkeä. Irlantilainen, lämminhenkinen kertoja Maeve Bincy on myös vaikuttanut omiin teksteihini.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Tavoitteenani on järjestää lukijalle viihdyttävä, rentouttava ja ajatuksiakin herättävä lukutuokio. Toivon, että lukijalle jää teksteistäni hyvä mieli ja tunne, ettei kirjani parissa vietetty aika ole mennyt hukkaan. Lämmin kiitos saamastani innostavasta palautteesta!