Sini Helminen (s. 1987) on syntyjään hollolalainen kirjallisuustieteen maisteri, lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari. Hänet on nimetty sinipiikojen mukaan ja hän pukeutuu yksinomaan sinisen sävyihin.

Kirjailijahaastattelu Sini Helminen / 2024

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen kirjavinkkari, lasten ja nuorten erikoiskirjastonhoitaja ja kirjallisuustieteen maisteri. Olen kotoisin Hollolasta, ja asun nykyisin Helsingissä. Harrastan swing-tanssia ja musikaaleja. Kiireiden keskellä rentoudun mielelläni haikujen ja säeromaanien parissa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen kirjoittanut tarinoita pienestä saakka, ja hullaannus kirjoihin siivitti minut opiskelemaan kirjallisuutta ja osallistumaan kirjoituskursseille. Ihka ensimmäisen tarinani nimeltä Tonttu Hulin joulusekailu kirjoitin jo seitsemänvuotiaana, ja sen jälkeen olen oppinut onneksi jotakin oikeinkirjoituksesta.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Uusin säeromaanini syntyi säkeiden kirjoittamisen pakosta ja osittain omien sairaalakokemusteni herättämien tunteiden innoittamana. Useimmiten minua kuitenkin inspiroivat kotimainen kansanperinne, luonto, yhteiskunnalliset kysymykset ja lempifantasiakirjani. Nämä näkyvät etenkin Väkiveriset- ja Lujaverinen -fantasiasarjoissani.

Mistä kirjasi kertovat?
Säeromaani Kunnes kuolen kertoo dystooppisesta vaihtoehtohistoriallisesta maailmasta, jossa ihmisen kuolinpäivä pystytään laskemaan etukäteen ja päivämäärä tatuoidaan otsaan. Aani on tiennyt aina, että tulee kuolemaan jo 17-vuotiaana. Säeromaani käsittelee yhteisön ja yksilön suhtautumista kuolemaan, mutta tarjoaa myös kevään valoa.

Kuoleman teemaa luotaa myös edellinen Lujaverinen -aavefantasiatrilogiani, joka yhdistelee mustaa huumoria ja sateenkaariromantiikkaa. Trilogian ensimmäisessä osassa Hurme suvun hautaustoimistossa auttelevan Seelan vasta-alkavaa opiskelijaelämää sekoittavat kummitteleva Tinder-deitti sekä ihastus muunsukupuoliseen Hallaan. Toisessa osassa Sysi mukaan tulee Dark Academia -henkisiä dekkarimaisia piirteitä ja kolmas osa Kalma ui vielä syvemmille ja synkemmille vesille ja pureutuu kotimaiseen Tuonela-mytologiaan.

Ensimmäisessä hieman nuoremmille suunnatussa sarjassani Väkiveriset puolestaan nuoret päähenkilöt törmäävät kotimaisen kansanperinteen olentoihin etsiessään juuriaan ja identiteettiään.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Tavallisesti olen kirjoittajana löytöretkeilijä, jonka päässä puhuvat henkilöhahmojen äänet. Dialogi ja minäkertojan nahkoihin pääseminen on minulle tärkeää. Säeromaanini Kunnes kuolen kirjoitusprosessi on kuitenkin ollut paljon epäkronologisempi ja kerroksellisempi verrattuna proosaromaanieni kirjoitustyöhön. Jos haluat kuunnella, kun puhun kirjoittamisesta, minulla on Youtubekanava nimeltä For YA, josta löytyy videoita kirjoittamisesta ja nuortenkirjallisuudesta (https://www.youtube.com/channel/UCSotubDAZPAns4D8mT1O-iA/featured) 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kun olin lapsi, kirjoitin ylös kaksi suurinta toivetta tulevaisuudelta: rakastaa ja kirjoittaa kirja. Tarinankerronta on minulle luontaista, ja suurin kunnianhimoni kirjoittajana on saada lukija itkemään tai nauramaan, antaa jotakin siitä hurmiosta, mitä minä olen kirjallisuudelta saanut.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Viimeiset neljä kirjaani ovat käsitelleet kuolemaa, ja vaikka teema onkin tärkeä ja ikiaikainen, seuraavaksi haluaisin siirtyä vaihtelun vuoksi kevyempiin aiheisiin. Ehkä voisin kokeilla myös kirjoittamista uusille ikäryhmille.  

Minkälainen lukija itse olet?
Olen intohimoinen kirjallisuuden rakastaja. Työni vuoksi luen paljon lasten- ja nuortenkirjoja, mutta ahmin myös fantasiaa ja klassikoita. Lapsuuden lempikirjani oli J.M. Barrien Peter Pan. Klassikoista suosikkini ovat J.R.R. Tolkien, Oscar Wilde sekä Jane Austen. Luen mielelläni myös antiikin runoilijoita, haikuja ja säeromaaneja. Säeromaanikirjailijoista suosikkini ovat J.S. Meresmaa, Sarah Crossan, Kirsti Kuronen ja Dess Terentjeva.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?

Lukijalle: Paras palkinto kirjoitustyöstä on sivujen yli luotu salavihkainen hymy.

Kirjoittajalle: Älä usko kirjailijahaastatteluita siitä, kuinka esikoiskirjailija vähän näperteli luppoaikoina ja heti tuli kustannussopimus bestselleriin. Kiiltävien kansien takana on usein vuosia työtä, pettymyksiä ja joskus hylkäyskirjeitä, jotka alkavat liian kohteliaasti. Älä anna kenenkään katkaista paperisiipiäsi.

(Kuva: Janne Luotola)