Kärkkäinen Inkku

Inkkusome

Inkku Kärkkäinen on espoolainen yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on aiemmin työskennellyt opettajana ja toimittajana. Inkku rakastaa koiria, hevosia, balettia ja taitoluistelua.

 

  

Kerrotko hieman itsestäsi?
Olen Inkku Kärkkäinen, espoolainen yhteiskuntatieteiden maisteri, kolmen jo omilleen muuttaneen aikuisen lapsen äiti. Nykyisin jaan kotini puolisoni sekä kahden espanjanvesikoiran, Minnin ja Miitan kanssa. Alun perin olen kotoisin Tampereelta, vanhassa kotikaupungissa on kiva käydä erityisesti teatterissa.

 

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen alkuperäiseltä koulutukseltani toimittaja, joten kirjoittaminen myös ammattina on tuttua. Vaikka siirryinkin myöhemmin opettajaksi, jossain taustalla joku ajatuksenpoikanen aina muistutteli, että kirjoittaminen on kivaa ja kirjoittaa voisi muutakin kuin lehtijuttuja. Monta kirjoituskurssia ja useita vuosia myöhemmin arkeen tuli tilaa kirjoittamiselle, ja ensimmäinen kokonainen romaani sai viimein sen ajan, jonka se tarvitsi.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita ja teemoja teksteihin tulee elävästä elämästä, omasta ja muiden. Arki on kirjoittajan aarreaitta, vaikka suoraan en kenenkään elämästä kirjoita. Omissa teksteissäni lähes poikkeuksetta ensimmäisenä on olemassa päähenkilö, kokonaisuus muotoutuu myöhemmin.

Esikoisromaanini sai alkunsa, kun kirjoituskurssin kuukausitehtävänä kirjoitin lyhyen tarinan päähenkilöstäni Minnasta. Tarinaa seurasi toinen ja kolmaskin. Sain pian kannustusta, ehkä pientä painostustakin, että Minnan pitäisi saada kokonainen kirja ympärilleen.

 

Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Kierrätystä ja kirsikankukkia kertoo ammattijärjestäjä Minnasta, joka organisoi asiakkaidensa koteja ja vähän elämiäkin rautaisella ammattitaidolla, mutta jonka oma helsinkiläinen sinkkuarki laahaa pahasti paikoillaan. Feelgood-kirjasta kun on kyse, mukana on tietysti sopivasti rakkautta, hankalia ihmissuhteita, hyviä ystäviä, Lontoota, Japania ja tietysti niitä kirsikankukkia.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoitusprosessini on kaikkea muuta kuin järjestelmällinen. Kirjoitan ensin sata sivua tekstiä. Tulostan kasan ja laitan luvunalkuja jonkinlaiseen järjestykseen. Yritän pitää koirat poissa papereiden päältä, koska tässä vaiheessa luova prosessi mahtuu vain lattialle. Tässä kohtaa alkaa varsinainen juonen ja käänteiden miettiminen: mitä puuttuu, mitä tarvitaan väleihin?

Joku fiksumpi tekisi ensin suunnitelman ja kirjoittaisi vasta sitten. En ole yhtään viisastunut kirjoittaessani nyt Kirsikankukkien toista osaa. Romaanista on valmiina viimeinen luku. Nyt pitäisi selvittää, miten sinne päädytään.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen tarjoaa minulle sopivan väylän olla luova. Saan ihan itse ideoida romaanini miljöön, ihmiset ja tarinan, rönsyillä juuri niin kuin haluan. En vetäydy kirjoittamaan yksinäiseen kammioon, päinvastoin kirjoitan usein kirjastossa keskellä ihmisiä, mutta silti olen tekstini ja läppärini ja ehdottomasti café latteni kanssa omassa maailmassani, jonne ei kenelläkään ole pääsyä.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Kierrätystä ja kirsikankukkia saa jatkoa, kirjoitan nyt sarjan toista osaa, toivottavasti myöhemmin kolmatta. Haaveissa on kirjoittaa myös nuortenkirja.

 

Minkälainen lukija itse olet?
Sähköinen lukuaikapalvelu on muuttanut lukemistani. Nyt minulla on kesken 16 kirjaa. Jatkan sopivaa e-kirjaa aina tunnelman mukaan. Autossa kuuntelen äänikirjaa. Tärkeimmät kirjat ostan ja luen perinteisesti paperisina, aina en jaksa odottaa käännöksiä suomeksi. Lempikirjailijoitani ovat mm. Carol Shields, Elizabeth Strout, Ann Patchett, Maggie O´Farrell ja Emma Hooper.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Ihanaa, että löysit tänne! Lukeminen on kivaa sekä talvella torkkupeiton alla sohvannurkassa että kesällä puun alla, kun tuuli hiljalleen havisuttaa lehtiä. Ota kirja, nauti se pieninä paloina tai kokonaisena annoksena, ihan missä muodossa haluat. Toivon, että pidät Kirsikankukista, olen kirjoittanut sen juuri sinulle.