Riitta Lielahti 

Riitta Lielahti (s.1983) on sairaalapappi ja neljän lapsen äiti. Hän toimii aktiivisesti pitkäaikaissairaiden puolestapuhujana sosiaalisessa mediassa ja potilasjärjestössä. 

Kirjailijahaastattelu / syksy 2024

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Koin olevani ihan oikea kirjailija jo viisivuotiaana, kun nidoin nipun papereita yhteen ja kirjoitin niihin erilaisista perheistä kertovia tarinoita. Toimitin myös viikkouutisia kotini vieressä olevan mummulan postilaatikkoon. Myöhemmin elämässäni sain ihan oman draamaa sisältävän suurperheen, kokemusta journalismikentältä ja lopulta ihka oikean esikoiskirjani. Olen viettänyt paljon aikaa sairaalassa niin terveydenhoitoalan opiskelijan, harvinaissairaan potilaan kuin myös sairaalapapin asemassa. Elämän rajallisuuden kohtaaminen on muovannut minut juuri tällaiseksi kuin olen tänään.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olin odottanut jo kauan, voisiko tarinani lähteä laajemmin lentoon ja päästä kirjan kansien väliin. Tuli oikea aika, ja sain vihdoinkin raottaa pöytälaatikkoani.

Kerrotko kiteytetysti, mistä esikoiskirjasi kertoo?
Vihreän verhon takana on totuudellinen kertomus siitä, mitä olen nähnyt, kuullut ja kokenut ollessani harvinaissairaana potilaana terveydenhuollossamme. Kirja kertoo jatkuvasta taistelusta, anteeksiannosta ja toivosta. Se kuvaa elämääni pitkäaikaissairaana suurperheen äitinä, joka räpiköi sinnikkäästi kohti sairaalapapin työtä.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Vaikka puhun paljon ja joidenkin mielestä syvällisesti, kirjoittaminen vie minut vieläkin syvemmälle. Asiat jäsentyvät sisälläni kirjoitusprosessin aikana. Näen ja koen asioita yksityiskohtaisesti, minkä jälkeen muodostan sen kaiken sanoiksi, lauseiksi ja yhä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kirjoitusprosessi on minulle synnytyksen kaltainen: kun se lähtee käyntiin, sitä on lähes mahdotonta pysäyttää.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on minulle kuin liukumäki sieluni syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin. Se vapauttaa minut kokonaiseen elämään ja tuntuu melkein yhtä tarpeelliselta kuin ilma, jota hengitän.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Elän, aistin, katselen, tunnen, tarkkailen ja heittäydyn. Tämän kaiken aikana ja sen jälkeen kirjoitan. Muodostan sanat, lauseet ja kokonaisuudet ja toivon, että niitä päätyisi myös tulevaisuudessa kirjan kansien väliin.

Minkälainen lukija itse olet? 
Olen malttamaton lukija. Kirjan täytyy olla todella mukaansatempaava, jotta kykenen lukemaan sen loppuun. Minuun vetoavat todelliset (mielellään rankat) tarinat elämästä. Lisäksi rakastan lastenkirjoja. Koska luen paljon tositarinoita, joiden kirjailijat vaihtuvat, minulla ei ole ketään varsinaista suosikkikirjailijaa. Pidän kuitenkin Anna-Leena Härkösen häpeilemättömästä kirjoitustyylistä. Jo nuoruudestani mieleen jääneitä lukemiani kirjoja ovat muun muassa Deborah Spungenin Nancy ja Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Lasten kirjailijoista suosikkejani ovat ainakin Maikki Harjanne ja Elsa Beskov.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon, että kirjani voisi tuoda lukijalleen toivoa ja uusia näköaloja. Yksin ei tarvitse jaksaa.