Linturinne Ulla

Haastattelu / 2024 kevät

Kerrotko lyhyesti itsestäni?
Olen Etelä-Pohjanmaalla asuva esikoiskirjailija, maaseudulla kasvanut ja sinne takaisin palannut. Nykyään arkeani ohjelmoi mäyräkoira Bella, joka muistuttaa lenkille ja hiihtämään lähtemisestä, etten aivan vain istuisi kirjoittamassa. Ammatiltani olen terveydenhoitaja. Joskus ammattihaaveenani oli myös psykologin tai toimittajan ammatti, mutta päädyin niitä sitten opiskelemaan mm. avoimessa yliopistossa samalla kun työskentelin terveydenhuollossa. Koen, että vuosien ihmissuhdetyö on ollut näköalapaikka ihmisen osaan ja elämään.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Lapsena kirjoitin tapahtuma- tai merkkipäivärunoja sisaruksille. Isossa lapsuuden perheessä nokkelat, suorasukaiset runoni herättivät yleensä hyväntahtoista hilpeyttä. Muistan vielä ensimmäisen ohjeen kirjoittamiseen. Se oli alakoulun opettajani opastus ainekirjoitustunnilla; tarinassa pitää olla kauneutta, iloa, surua ja jännitystä. Tuo ohje oli kai muistissani, kun sittemmin osallistuin nuorten Kontakti-kirjakilpailuun ensimmäisellä käsikirjoituksellani. Kunniakirja osallistumisesta kannusti tuolloin haaveilemaan salaa kirjailijan ammatista ja hiljalleen pöytälaatikkoni täyttyi runoista ja tarinoista.

Tavoitteellinen kirjoittamisen opiskeluni alkoi Pohjanmaan kirjoittajakoulussa, jossa kirjallisuuden ohjaavan läänintaiteilijan lisäksi useat kouluttajat jalostivat alakoulun opettajani ohjetta. Kolmen vuoden kirjoittajakoulun ja avoimen yliopiston kirjoittamisopintojen jälkeen syntyi toinen käsikirjoitukseni, nuortenromaani. Se ”melkein” julkaistiin. Julkaisu kuitenkin peruttiin perustellen sen hetkisellä nuortenkirjojen heikolla kysynnällä. Ja tällä kertaa kävi niin kuin ei kenellekään kirjoittajalle haluaisi käyvän; kirjoittamiseni jäi vuosiksi. Mutta jo lapsena syntynyt kirjoittamisen ilo onneksi säilyi, eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia kirjoittamalla lisää.

Mistä saat aiheet kirjoittamisellesi?
Aiheet nousevat lehtijutuista, ajankohtaisista ilmiöistä, tapahtumista, joskus kuulemistani keskusteluista. Mitä kauemmin jokin aihe mieltä vaivaa, siihen on yleensä tartuttava. Rakkaus ja kuolema ovat ikiaikaisia teemoja ja ne haastavat edelleen. Ylipäätään suuret tunteet niin hyvässä kuin pahassa kiinnostavat, ihmisten väliset ristiriidat, vastakkain asettelut. Ihminen käyttäytymisineen on ehtymätön mielenkiinnon kohde.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Alkuvaiheessa se on enemmän tai vähemmän hallittua kaaosta, uskon ja epäuskon vuoristorataa. Kirjoittamisen palkitsevuus syntyy, kun huomaa tuon kaaoksen alkavan hiljalleen jäsentyä. Vain yksi onnistunut virke saattaa sysätä tarinan liikkeelle omaan, oikeaan suuntaansa, ja mielikuvitus kantaa eteenpäin. (No, ei se aina ihan noin yksikertaista ole.)

Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?
Se on itsensä haastamista, sen selvittämistä pystynkö kirjoittamaan luettavaksi sen mitä ajattelen ja haluaisin sanoa.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Jatkan kirjoittamista.

Minkälainen lukija itse olet?
Luen paljon, kirjoja laidasta laitaan ilman erityistä keskittymistä tietyn kirjailijan tuotantoon. Koko ajan jokin kirja on kuunneltavana tai luettavana. Kirjavalintani nousevat kirja-arvosteluista, kirjallisuuspodcasteista ja blogeista ja sattumanvaraisesti kirjaston hyllyiltä. Ala-asteikäiselle lapsenlapselleni luen edelleen tai kuuntelemme lastenkirjaklassikoita. Juuri nyt lukemistani kirjoista mieleen nousee mm. Eduard Louisin ja Haruki Murakamin kirjat. Pöydälläni lukemista odottavat Anneli Kannon, Katja Ketun, Paulo Coelhon teokset ja pari tietokirjaa.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Lukeminen on halpa ja helppo tapa matkustaa vieraisiin maailmoihin, maihin ja kulttuureihin, tutustua erilaisiin ihmisiin, laajentaa omaa maailmankuvaa.

Kirjailijakuva: Valokuvausliike Pesonen/Anne Pesonen