Mikkilä Ari

Mikkilä_Ari__web

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Rovaniemellä nuoruuteni (s. 1958) viettänyt metsänhoitaja. Lappilaisena kasvoin kiinni luontoharrastuksiin, sekä kotona Rovaniemen maalaiskunnassa että isovanhempieni maatila-porotilalla Sallassa. Metsästys, kalastus, marjastus ja retkeily ovat säilyneet tärkeinä harrastuksina. Asuin lähes kaksikymmentä vuotta tropiikissa, silloinkin vietin lomani Lapissa. Nykyisin asun Imatralla, minulla on neljä aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta. Toinen asunto on aina ollut Rovaniemellä ja kesäpaikka Inarissa.

 

Miten sinusta tuli eräkirjailija?
Metsäammattilaisena olen viettänyt lähes koko elämäni metsän parissa. Eräkokemusta on kertynyt runsaasti, parhaina vuosina erästyksen parissa vierähtää kolmannes vuodesta. Haluan tallentaa parhaat ja erikoisimmat kokemukseni jälkipolville. Tarinani ovat todella tapahtuneet, joten eräkirjojen teko on mielestäni myös historiankirjoitusta. On arvokasta dokumentoida sekä vanhoja että uusia erätapahtumia. Puolen vuosisadan aikana on tapahtunut paljon, niin luonnossa kuin itse metsästyksessä. Metsästysajat ja -tavat, riistalajit ja niiden runsaus ovat vaihdelleet. Metsien ja soiden käsittely näkyy, samoin turismi, energiantuotanto ja kaivosteollisuus. Jopa ilmastonmuutos vaikuttaa metsästykseen. Lapissa metsät ja erämaiset alueet ovat pääosin säilyneet ennallaan, toki kymmenien vuosien aikana sielläkin monet tutut kairat ovat muuttuneet toisenlaisiksi. Onneksi muutokset voivat olla myös parempaan suuntaan eränkäynnin kannalta. 

 

Sinulta on ilmestynyt kolme eräkirjaa kolmessa vuodessa. Onko kirjoittaminen muuttunut esikoisteoksen jälkeen helpommaksi?
Ensimmäisen kirjan sain tehdä omaan tahtiini. Muut kirjat on aikataulutettu kustantajan kanssa, mutta en koe sitä ongelmallisena. Ensimmäinen julkaistu kirja antoi itseluottamusta. Myös luovan kirjoittamisen koulutus on antanut uskoa omiin kykyihin, samoin hyväksyntä Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi.

 

Mistä kolmas eräkirjasi kertoo?
Kolmas kirja Pohjoisen eräpoluilla – saalista ja sattumuksia kertoo pienriistan sekä hirvieläinten metsästyksestä lähes koko Suomen alueella. Toinen kirja Avara maa – linnunpyyntiä Lapissa taas nimensä mukaisesti kanalintujen ja metsähanhien pyynnistä pohjoisessa. Esikoisteos Erämaan polte – jahtia yli rajojen puolestaan liikkuu laajasti myös ulkomaiden jahdeissa.

Kirjoissa kuvaamani tapahtumat kuvaavat aikaa 1970-luvulta aina 2020-luvulle. Muutamia kalastustarinoita on myös mukana.
Kolme ensimmäistä kirjaani muodostavat eräänlaisen erätrilogian. Uusia teoksia tulee, mutta ne lienevät hieman erityyppisiä. Aiheita on vielä runsaasti jäljellä.

  

Millainen on kirjoittamisprosessisi, joko sinulle on muodostunut rutiinia?
Aluksi hahmotan kirjan kokonaisuuden, myös yksittäisten novellien pituutta hahmottelen karkeasti etukäteen. Vasta sen jälkeen paneudun yksittäisiin tapahtumiin. Uppoudun tarinoihin.

Muistan hyvin jahtitapahtumia vuosikymmenten takaa, muiden asioiden muistaminen on paljon hankalampaa! Joitain yksityiskohtia kuten koirien nimiä olen tarkistanut metsästystovereiltani.

Parasta kirjoittamisaikaa minulle ovat varhaiset talviaamut.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
On mukava elää eränkäynnin hetkiä uudelleen kirjoittamisen kautta. Samalla voin jakaa kokemuksiani muille eränkäynnistä ja luonnosta kiinnostuneille.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Kiitän kaikesta palautteesta. Lukijat ovat mieltyneet erityyppisiin tarinoihin, joten pyrin pitämään kirjani monipuolisesti eränkäyntiä kuvaavina. Huumoria unohtamatta.

Hyviä lukuhetkiä!