Ari-Pekka Palmu on noormarkkulainen erämies, lintuharrastaja, ammattivalokuvaaja ja kirjailija, joka on tilskinyt Lapin suuria selkosia ja Satakunnan sydänmaita pikkupojasta asti. Ennen vakavaa sairastumistaan hän teki 30-vuotisen työuran Rajala-Cameran ammattivalokuvaajana ja myymäläpäällikkönä. Nykyään hän toimii yrittäjänä optiikkaa ja erätarvikkeita myyvässä AP optics -yrityksessä sekä vapaana kirjailijana.
Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen Ari-Pekka Palmu, syntynyt Porissa 1964. Vuodesta 1982 olen toiminut ammattivalokuvaajana, vuodesta 1984 myös maan suurimman valokuvausliikkeen myymäläpäällikkönä.
Luonto ei ole ollut pelkkä harrastus, vaan elämäntapa pikkupojasta saakka ja suurin motivaattori, jonka avulla selvisin halvauksesta ja kirurgien ennustamasta kuolemantuomiosta. Metsään, kalaan ja luontoa kuvaamaan oli vielä pakko päästä!
Sairastumisen jälkeen olen perustanut erätarvikkeita tarjoavan yrityksen ja jatkan jo lapsena aloittamaani kirjoittamista.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina lukenut paljon ja aloin kirjoittaa retkimuistiinpanoja jo 10-vuotiaana. Tosin vielä silloin kirjoitukseni olivat lähinnä lintuhavaintoja ja pienen pojan pohdintaa metsästyksen, luonnonsuojelun ja lintuharrastuksen välillä. Heti teini-iän jälkeen sain jo oikein Remington-kirjoituskoneen ja kirjoitin ensimmäisiä novellejani mm. Metsästys ja Kalastus -lehteen. Vuodesta 1982 kouluttauduin valokuvaajaksi ja sain ammattivalokuvaajan pestin maan suurimmassa alan yrityksessä. Olinhan saanut ensimmäisen järjestelmäkamerani, venäläisen Zenith-kameran, rippilahjaksi mopon sijaan ja sillä harjoitellut luontokuvausta vuosien ajan tuhlaten kaikki kesätienestit filmeihin ja kuvien vedostamiseen.
Repussani kulki aina kynä ja vihko, johon kirjoittelin senhetkisiä tunnelmia ja tapahtumia niin hämärissä piilokojuissani kuin erätulillakin omiksi muistoikseni ja ehkä muidenkin luettavaksi – 40 vuoden ajan. Kaukaisena haaveenani oli koostaa niistä joskus kirja. Tuhansien valokuvieni arkisto on auttanut palauttamaan mieleen elettyjä kokemuksia sekä rakentamaan myös kuvitettuja novelleja.
Monet noita retkimuistelmiani lukeneet ovat ihastuneet ja kannustaneet muokkaamaan tekstini kirjaksi.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Tekstieni aiheet syntyvät omista luontokokemuksistani, joita haluan jakaa myös muille. Monet tarinat kumpuavat myös keskusteluista erätulilla lukuisten pyytökavereiden kanssa.
Mistä esikoiskirjasi kertoo?
Kirja kertoo monipuolisesti eränkäynnin eri osa-alueista, mm. metsästyksestä, kalastuksesta ja luontovalokuvauksesta, omakohtaisina kokemuksina – vahvasti tuntien ja luontoa kunnioittaen.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Aito tunnelma syntyy teksteistä, jotka on kirjoitettu paikan päällä luonnossa. Olen tallentanut kokemuksia, havaintoja ja tunnelmia eri vuodenaikoina ja erilaisissa ympäristöissä. Niiden pohjalta palautuvat mieleen muistikuvat tapahtumista, jotka kirjoitan kokonaisiksi tarinoiksi tarkkoine yksityiskohtineen ja juonenkäänteineen.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Haluan muistaa niitä fiiliksiä, joita luonnossa olen kokenut, ja kirjoittamalla olen voinut lähteä matkalle yhä uudelleen. On ollut tärkeää tallentaa luonnon upeita värejä, valoja ja äänimaailmaa. Haluan välittää ne samat kokemukset myös muille.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Minulla on vielä paljon muistoja, muistiinpanoja, valokuvia ja tarinoita niin luonnosta kuin mieleenpainuvista persoonistakin, joten seuraava kirja on jo työn alla.
Minkälainen lukija itse olet?
Luen pääasiassa luontoa kuvaavaa kotimaista kaunokirjallisuutta. Nuorena tuli luettua myös ulkomaista eräkirjallisuutta; tutuiksi tulivat Londonit ja Curwoodit. Suosikkikirjailijoitani ovat Veikko Huovinen ja A. E. Järvinen, joskin kirjahyllystäni löytyy kotimaisia eräteoksia kattavasti useilta vuosikymmeniltä.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Haluaisin, että tässä kiireisessä ja teknistyneessä maailmassa lukija pääsisi samoihin fiiliksiin, joita olen kokenut eräreissuillani vuosikymmenten aikana vaatimattominkin välinein ja varustein. Erätaidot korvaavat tekniikan, ja ihminen pääsee lähemmäs itseään.