Pitkään yritysjohdon parissa työskennellyt porvoolaislähtöinen Anu Patrakka päätti eräänä talvisena päivänä, että nyt on aika tehdä jotain muuta. Hän irtisanoutui työstään, muutti Portugaliin ja alkoi kirjoittaa. Huomenna sinä kuolet on se jotain muuta.

Kirjailijan blogi löytyy osoitteesta normaali-irtiotto.blogspot.fi

Kirjailijahaastattelu / syksy 2017

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen Anu, oravanpyörästä hypännyt kirjailijanalku. Olen kotoisin Porvoosta, pikkukaupungin kasvatti siis. Jostain syystä juurtuminen jäi kuitenkin väliin, ja kaipasin aina jonnekin muualle. Uusi kotimaa löytyi lopulta Portugalista.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Lukemalla valtavasti. Tarkkailemalla ja havainnoimmalla ihmisiä ja yrittämällä nähdä syyt heidän tekojensa ja käyttäytymisensä taustalla. Kuuntelemalla ihmisiä ja heidän elämäntarinoitaan. Kirjoittamalla paljon ja kaikenlaista. Suht vilkas mielikuvitus taisi tulla synnyinlahjana.

Kirjoittaminen on aina ollut tavoitteena, vaikka pitkään tein ihan muita töitä. Viisi vuotta sitten lopetin ne, muutin Portugaliin ja keskityin kirjoittamiseen. Helmikuussa 2018 ilmestyy toinen dekkarini Kuolet vain kahdesti.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?

Tarina voi lähteä liikkeelle jostain ihan pienestä asiasta, yhdestä lauseesta tai tapahtumasta, usein tosielämään pohjautuvasta. Sitten se lähtee vyörymään ja kasvamaan kuin lumipallo, ja elää ihan omaa elämäänsä, jota vain ohjailen vähän kuin kapellimestari.

Mistä uusin kirjasi "Kuolet vain kahdesti" kertoo?
Korjausrakentamista odottavassa talossa erakkona elävä nainen löytyy kotoaan surmattuna. Keitä vihamiehiä naisella oli ja miksi, sitä ryhtyy selvittämään sympaattinen rikosetsivä Rui Santos. Ensitöikseen hän törmää puoliksi suomalaiseen kiinteistövälittäjään. Tapahtumien edetessä käy ilmi, että joskus pahoistakin tapahtumista voi seurata jotain hyvää.

Tapahtumat sijoittuvat pääosin Ribeiraan, Porton historialliseen keskustaan, ja kirjan avulla voi opiskella pikkaisen portugaliakin.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoitan ensin tarinan rungon, ”luurangon”. Sen jälkeen lisään lihoja luiden ympärille; lisäjuonteita ja kuvauksia, ja syvennän tarinaa. Lopuksi käyn tekstin läpi lause lauseelta ja parantelen sitä, samalla neuloen tai virkaten, sillä se auttaa keskittymään. Loppusuoralla teksti pitää myös tulostaa ja lukea paperilta, koska silloin siihen kiinnittää huomiota eri tavalla.

Iso osa prosessista tapahtuu muualla kuin tietokoneen äärellä; mietin juonenkäänteitä ja ihan sanavalintojakin aamuöisin valvoessani ja päivän askareiden parissa. Moni solmukohta aukeaa silloin.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Se on tapa purkaa ja muuntaa tarinoiksi niitä havaintoja, joita olen imenyt itseeni monen vuosikymmenen ajan. Tähän olen tähdännyt siitä lähtien, kun pikkutyttönä sukelsin kirjojen kiehtovaan maailmaan. 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Kirjoitan parhaillaan kolmatta rikosromaania. Kirjoittaisin mieluusti muunkinlaisia tarinoita, mutta tällä hetkellä rikokset näyttävät vievän mukanaan.

 
Minkälainen lukija itse olet?
Olen kausilukija. Välillä ahmin kirjoja, sitten pistän ne sivuun pitkäksi aikaa. Agatha Christie on ylivoimainen suosikkini, luen niitä englanniksi. En pidä ahdistavista tarinoista yhtään. Lukemisesta saa tulla hyvä olo! Bonusta on se, jos pääsee tutustumaan erilaisiin ympäristöihin ja kulttuureihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, vaikka fiktiivisiä ovatkin.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Toivon, että viihdytte Rui Santosin seurassa. Tervetuloa nojatuolimatkalle Portugaliin!