Ranta Tuula

No image set

Tuula Ranta on kirjoittava eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, kirjoittamisprosessin tutkija ja kirjoittamisen ohjaaja. Totuus on vaihtuva maisema on hänen esikoisdekkarinsa.


 

Kirjailijahaastattelu / 2020

 

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen eläkkeellä oleva juuriltani länsisuomalainen Itä-Suomessa asuva äidinkielen opettaja. Kirjoittaminen ja sen opetus ovat aina olleet ominta aluettani. Olen tutkinut kirjoittamisprosessia väitöskirjan verran (Kirjoittamisprosessi teksteinä. Tekstilingvistinen näkökulma abiturienttien kirjoittamisprosesseihin).

 

Miten sinusta tuli kirjailija?
Minusta tuli kirjailija, kun Myllylahti julkaisi esikoisdekkarini, mutta kirjoittaja olen ollut vuosikymmeniä. Olen 14-vuotiaana kirjoittanut päiväkirjaani: ”Harrastan myös romaanien kirjoittamista. Minulla on monta alkua, mutta yhtään en ole saanut loppuun. Kirjoitan myös runoja, mutta siinä en ole kovin hyvä.” Opinnot veivät aikaa kirjoittamiselta, vaikka se ei koskaan ole väistynyt elämästäni. Opetusharjoittelussa tutustuin Kolmiokirjaan, joka on vuosikymmeniä julkaissut lehtipisteissä myytäviä viihdelukemistoja. Mieleen tuli, miksi en minäkin. Ostin Reginan, luin millaisia juttuja siinä oli, ja kirjoitin oman juttuni ja panin sen postiin. Viikkojen kuluttua sain postiosoituksen (aikana, jolloin lehtiin lähetettäviin juttuihin ei vielä pantu mitään tilinumeroa). Maksajaksi oli merkitty Kolmiokirja. Minusta oli tullut viihdejuttujen kirjoittaja. Olen vuosikymmenien aikana kirjoittanut kymmenittäin rakkausnovelleita ja vähitellen yhä enemmän ja lopulta ainoastaan viihdepokkareita (Kultasarjaa, Lääkärisarjaa, Timanttia, Rikos ja rakkaus). Ajatus oikeasta romaanista ei kuitenkaan jättänyt minua koskaan rauhaan.

 

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Voisin vastata niin kuin joskus sanottiin eräässä mainoksessa: mistä näitä tulee? Aiheita vain tulee. Tapaamani ihminen, näkemäni tilanne, kuulemani repliikki, kuva, uni, luettu sysäävät ajatukset liikkeelle. Toisinaan vain kirjoittelen ja idea alkaa jotenkin vähän salaperäisestikin muotoutua paperille tai tietokoneen näytölle.

 

Kerrotko kiteytetysti, mistä esikoiskirjasi kertoo?
Alakoulun toisluokkalaiset löytävät syysretkellään luontopolun läheisyydestä naapurikoulun opettajan verisen, puolialastoman ruumiin. Koulumaailma ja koko keskipohjanmaalainen kaupunki järkyttyvät. Rikoskomisario Tapani Mikkoselle nuoren, kauniin, kollegoiden ylistämän opettajan surma näyttäytyy ennen kaikkea arkaluonteisena. Kun uhrin kuva kaikessa paljastavuudessaan on ilmestynyt koulun ilmoitustaululle, Mikkonen kutsuu konsultointiavukseen kriminaalipsykologiaan ja profilointiin erikoistuneen psykologin avioerokriisissään painivan Aira Karhun. Mikään ei enää ole sitä, miltä ensin näytti.

 

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Tutkimusteni pohjalta voisin vastata: en ole mozartilainen suunnittelija, joka piirtää kaavioita ja miellekarttoja, tekee tarkkoja jäsentelysuunnitelmia ja tuottaa sitten lähes valmista tekstiä. Olen beethovenilainen, joka ryntää kirjoittamaan ja katsoo, mihin teksti häntä kuljettaa. Palailen kertaalleen kirjoitettuun, muokkaan, kirjoitan uutta, palaan, muokkaan, muutan. Parhaimmillaan teksti kirjoittaa itse itseään, henkilöt noudattavat omaa tahtoaan, eivät minun. Tutkijana kuitenkin tiedän, että saman ihmisenkin kirjoittamisprosessit ja prosessin vaiheet ovat hyvin monenlaiset. Suurin osa on sekakäyttäjiä, niin minäkin. Mutta jossain vaiheessa, monen muokkaamiskerran ja uudelleenkirjoittamisvaiheen jälkeen osat loksahtelevat paikoilleen, ja viimeisen lauseen kirjoitettuaan tietää, että näin se meni.

 

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Olen kaikkein eniten minä, kun kirjoitan. Kirjoittaminen on tapani ajatella. Kirjoittaminen on minussa oleva perustarve, jonka tyydyttäminen tekee minusta elämässä viihtyvät ihmisen.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Tekeillä on toinen Aira Karhu -dekkari, ja yksi aivosoluni on alkanut kysellä levottomana: Voisiko Laaksalan tyyppiseen keskisuureen rannikkokaupunkiin osua kolmaskin kriminaalipsykologin aivoituksia vaativa rikossarja vai tarvitaanko Aira Karhua jossain muualla?

 

Minkälainen lukija itse olet? 
Luen paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta. Mieluiten luen hyvin kirjoitettua kirjallisuutta, teoksia, joissa on kerronnallinen imu, se jokin joka parhaimmillaan alkaa ensimmäisestä lauseesta ja saa kääntämään seuraavan ja seuraavan ja seuraavan sivun. Suosikkikirjailijoiden nimeäminen on vaikeaa. Minulla ei ole läpi vuosikymmenien jatkunutta pakonomaista suhdetta keneenkään kirjailijaan, jonka jokainen teos on saatava. Olen kirjallinen tutkimusmatkailija. Seuraan kotimaista ja ulkomaista uutuuskirjallisuutta ja luen kirjan loppuun etenkin, jos se imaisee. Lukeminen, kieli ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä. Luen tietysti jatkuvasti myös dekkareista poliisien kirjoittamia kuin alan oppikirjoja.

 

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
En ole poliisi enkä rikostutkija, mutta ihmismieli kiinnostaa minua, hiljaiset motiivit tehtyjen tekojen takana.