Olen Eurajoella 1940 syntynyt metsäteknikko Kaino Edvard Salminen. Perhe: vaimo ja kolme aikuista tytärtä. Toimin nelisenkymmentä vuotta metsänhoitoyhdistyksissä toiminnanjohtajana, viimeksi Sastamalan Kiikoisissa, jossa asun.

Jo kansakoulun alaluokista lähtien vahvuuteni olivat historia ja äidinkieli. Varttuneemmalla iällä aloinkin kirjoittaa metsästysharrastuksen myötä eränovelleja Metsästys ja kalastus -lehteen. Kirjallisia idolejani olivat A. E. Järvinen ja Allan Jokinen, ja haaveena tulla eräkirjailijaksi.

Ystävät nimittelivät minua taiteelliseksi tyypiksi, kun täytin metsäharjoittelun ohessa eläimiä, soitin jo nuoresta pitäen hanuria ja valokuvasin lintuja. 1970-luvun humppabuumin aikoina tein mhy-töiden "kevennykseksi" tanssikeikkoja orkesterini kanssa pitkin Hämettä.

Kun isäni palveli talvisodan Suomussalmen taisteluissa konepistoolimiehenä ja hänen serkkunsa oli yksi Raatteen tien komppanianpäälliköistä, ehkä geeniperimä veti minut tutkimaan tuota korpisotaa. Nyt olen kirjoittanut siitä neljä kirjaa. Niistä kolme on julkaissut Myllylahti.

Nyt (15.12.2017) olen tienhaarassa jatkaako sotakirjailijana vai huumoripuolella. Kirjoitin nimittäin aikoinaan omaa Kaken kantilta -pakinapalstaa Satakunnan metsälehti Lustoon viisitoista vuotta, joten täytynee "fundeerata" asiaa.

Kirjoitukseni lähtevät aina reippaasti konseptialkuun vanhalla Olivetilla ja puhtaaksikirjoitus sitten tietokoneella.

Luen mielelläni elämäkertoja, juuri nyt viimeisintä Elvis Presleystä, joka on suosikkilaulajani Olavi Virran ohella. Vähintään kerran vuodessa on nautittava edesmenneen, torniolaisen lennätinvirkailija Allan Jokisen kirjoitustyylistä kirjassa Lintusyksy.