Simola Jussi
Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Olen elämään addiktoitunut mies parhaassa iässä vuodesta toiseen, nyt jo yli viisikymmentä kertaa. Nukun aivan liian vähän, koska haluan kokea ja tehdä niin paljon. Ja sehän on huono juttu, koska ihminen tarvitsee unta. Pyrin kyllä itselle sopivaan tasapainoon – ravinto, liikunta, lepo, työ, vapaa-aika, perhe, ystävät – välillä. Vaan eihän se aina onnistu. Maanantait ovat mahtavia päiviä. Ei viikonpäivän takia, vaan koska silloin kokoonnumme loistavalla porukalla pelaamaan squashia. Meillä on aina hauskaa. Kesäisin pelaan golfia. Sutimiseksi on mennyt viime vuosina, ensi kerralla paremmin. Luonnossa on kiva liikkua, se rauhoittaa. Vastapainoksi rakastan raskaampaakin musiikkia, käyn konserteissa aina kun mahdollista. Teatterit ovat usein hienoja elämyksiä. Sitähän se elämä kai muutenkin on, sarja peräkkäisiä tunteita ja kokemuksia. Siinä pähkinänkuoressa. Niin, synnyin Raumalla, opiskelin Cambridgessa Englannissa ja Sydneyssa Australiassa, ja nyt asun Espoon vuosien jälkeen Helsingissä.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Muistan alkaneeni haaveilla kirjan kirjoittamisesta jo melkein kolmekymmentä vuotta sitten. Sitä ennen ja pitkään sen jälkeen kirjoitin kaikenlaista omaksi ilokseni – lyhyitä kertomuksia, vähän pidempiä novelleja, matkakertomuksia. Lapsena piirsin ja kirjoitin myös sarjakuvia. Niitä taitaa olla vielä tallella jossain laatikon pohjalla. Vuonna 2015 ajattelin, että haaveilu saa riittää, ja aloin kirjoittaa tavoitteellisemmin. Ryhdyin myös opiskelemaan kirjoittamista, ensin lukemalla kirjoja ja oppaita kirjoittamisesta, myöhemmin käymällä erilaisia kursseja ja osallistumalla Avoimen yliopiston opetukseen. Ensimmäisellä romaanikäsikirjoituksellani vuosia sitten en kustantamoista vihreää valoa saanut, joten minun oli kirjoitettava toinen, joka nyt siis esikoiskirjan muodossa näkee päivänvalon ja saa kannet.
Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita voin löytää mistä tahansa, niitä vilisee joka puolella. Totuus on tarua ihmeellisempää ei voisi mielestäni olla osuvampi sanonta. Aiheita tulee ja menee mielessäni, mutta jotkut jäävät pyörimään ja mietityttämään pidemmäksi aikaa. Joistakin näistä voi olla ainesta jopa koko käsikirjoituksen rungoksi tai tarinan keskiöksi. Kun liikkuu silmät ja korvat auki, näkee ja kuulee kaikkea mielenkiintoista, esimerkiksi vaikka lyhyen pätkän kahden ihmisen keskustelua. Sen jälkeen mielikuvitus saa vallan, ja saattaa viedä keskustelun loppuun päässäni myöhään illalla. Tarkkailen ja havainnoin ympäristöäni paljon ihan tiedostamattanikin. Miten eri tavalla ihmiset asioihin reagoivatkaan, siitä voi ammentaa loputtomasti.
Mistä esikoiskirjasi "Haudatut haaveet" kertoo?
Tarina alkaa klassisesti – nuori nainen löytyy surmattuna asunnostaan Helsingissä. Johtolankoja ei tahdo löytyä, mutta murha on ratkaistava. Rikoskomisario Lara Honka muodostaa parivaljakon Eero Huuhkan kanssa, ja tiimeineen he lähtevät selvittämään tapausta ja ottamaan asioista selvää. Tutkinnan aikana he kohtaavat melko erikoisiakin hahmoja. Tummat pilvet roikkuvat taivaalla, sillä uhreja ei kukaan halua lisää. Tutkintaryhmä joutuukin taistelemaan kelloa vastaan syyllisen selvittämiseksi ja kiinnisaamiseksi.
Minulla oli kolme suurempaa tavoitetta kirjaa kirjoittaessa. Ensimmäiseksi, että tarina tempaisisi mukaansa ja kantaisi loppuun saakka niin, että sitä olisi vaikea jättää kesken tai laskea käsistään. Toiseksi, että henkilöhahmot, osa sivuhenkilöistä mukaan lukien, olisivat syvällisiä ja osin ehkä myös samaistuttavia tunne-elämäänsä myöten. Ja kolmanneksi, että loppuratkaisu ei olisi ilmiselvä, vaan tarjoaisi yllätyksen. Jää lukijoiden arvioitavaksi, miten näissä onnistuin. Kirja ei ole erityisen raaka, mutta toivottavasti jännittävä.
Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Pyrin kirjoittamaan joka päivä, mutta en silti pakota itseäni siihen, on oltava myös armollinen itselleen. Parhaiten pysyn kuitenkin kiinni käsikirjoituksessa, tekstissä, tapahtumissa ja henkilöhahmoissa, kun palaan sen äärelle mahdollisimman usein. Pääsääntöisesti kirjoitan myöhään illalla tai aikaisin yöllä, silloin ympärillä on hiljaista ja rauhallista. Voin toisaalta tarttua kynään tai kannettavaan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Hyvät ideat ja ajatukset on syytä kirjoittaa ylös heti sellaisen synnyttyä, muuten piilee suuri vaara, että ne erinomaisuudestaan huolimatta unohtuvat. Esikoiskirjassani minulla oli melko tarkka suunnitelma tapahtumien kulusta, mutta myös väljyyttä, jotta en olisi liikaa kahlinnut kaikkea jo etukäteen. Tuntuu, että minulle se toimi hyvin näin, vaikka tapoja on varmasti juuri niin monta erilaista kuin kirjoittajia.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Viime vuosina kirjoittaminen on avannut minulle kokonaan uuden maailman, jonka äärellä voin hidastaa, pysähtyä, keskittyä vain yhteen asiaan. Usein tuntuu, että juuri nykymaailmassa on hyvä välillä rauhoittaa menoa. Siinä mielessä kirjoittaminen merkitsee minulle myös rentoutumista. Ammatikseen kirjoittavat saattavat olla omalla kohdallaan tästä eri mieltä. Minulle tahto luoda jotain uutta itse omin käsin on voimakas tunne, jonka voin kokea vain antamalla sille aikaa. Luulen, että voisin elää ilman kirjoittamista, mutta en ole varma, enkä aio lähteä sitä ainakaan vähään aikaan kokeilemaan. Juuri nyt nautin paljon kirjoittamisesta, vaikka on tietysti niitäkin päiviä, ettei siitä tunnu tulevan yhtään mitään.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Seuraava käsikirjoitus on jo työn alla, ja taustalla pyörii niin paljon ideoita, että aiheet eivät ainakaan heti lopu kesken. Haluan ja jatkan siis kirjoittamista, se antaa minulle paljon. Huomaan usein tekstieni äärellä miettiväni, että miten voisin kirjoittaa entistä paremmin, missä voin kehittyä. Se on siis osa suunnitelmaani, tulla paremmaksi kirjoittajaksi. Erilaisista kirjoittamisen opinnoista voi oppia paljon, vaikka ne eivät automaattisesti hyväksi kirjoittajaksi ketään teekään. Kunpa vuorokauteen saisi lisää tunteja!
Minkälainen lukija itse olet?
Luen käytännössä joka päivä, tai paremminkin ilta. Silloin, kun kirjoitan aktiivisesti uutta tarinaa, lukeminen jää vähemmälle tai siirtyy melkeinpä alkuyöhön. Lukeminen on oma tapani rauhoittua ja rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Kun menossa on mukaansatempaava kirja, saatan jo aikaisemmin päivällä hetkeksi ilostua siitä, että illalla pääsen jälleen kurkistamaan täysin toiseen maailmaan, antaa tarinan viedä. Harvoin kuitenkaan tartun kirjaan ennen iltaa, lomalla voi kyllä niinkin käydä.
Minkälaisesta kirjallisuudesta itse pidät ja ketkä ovat suosikkikirjailijoitasi?
Luen eniten dekkareita ja jännityskirjoja. Onneksi minut hiljattain kelpuutettiin mukaan lukupiiriin, jossa luemme kirjoja laidasta laitaan. Huomaan, kuinka antoisaa on välillä poistua oman lempigenren parista. Työmatkoilla kuuntelen aika paljon elämäkertoja ja tietokirjoja, mutta muuten pidän enemmän perinteisestä fyysisestä kirjasta, josta löytyy sivut ja kovat kannet.
Juuri nyt suosikkikirjailijoitani ovat Camilla Grebe, Ruth Ware, Jane Harper ja Samuel Bjørk. Heiltä odotan aina kuumeisesti uusinta kirjaa, onneksi he kaikki ovat melko ahkeria kirjoittajia. Ikisuosikkini taitaa olla Stephen King. Voin aivan hyvin innostua jostakin kirjailijasta, johon en aikaisemmin ole jostain syystä tutustunut, ja lukea saman kirjailijan teoksia useamman peräjälkeen, mieluiten ensimmäisestä eteenpäin. Näin on viime vuosina käynyt ainakin Harlan Cobenin ja Sebastian Fitzekin kanssa. Suomalaisista kirjailijoista vaikutuksen taitavalla kynällään ovat tehneet Antti Tuomainen, Kari Hotakainen ja Tommi Liimatta, muutaman mainitakseni. Listaa voisi helposti jatkaa.
Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Haluan tietenkin lämpimästi kiittää kaikkia lukijoitani, että ovat valinneet seurakseen juuri minun kirjani. Vaihtoehtoja kun on loputtomasti. Toivon, että kirja on herättänyt lukijoissani tunteita, se on mielestäni yksi taiteen tärkeimmistä tehtävistä. Palaute, kommentit ja keskustelu ovat aina tervetulleita, vaikka Instagramin kautta!
Instagram: @author_jussisimola
Kirjailijakuva: Mika Pollari