Rake Tähtinen (s.1969) on uusikaupunkilainen kirjailija.

Kirjailijahaastattelu / 2023

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Uusikaupunkilainen, porilaistaustaisuudestaan usein kiusattu kirjailija, joka on kulkenut elämänsä polkuja aina sinne, mihin nenä sattuu näyttämään.

Leipää ruokapöytään haalin työskentelemällä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Lisäksi olen työskennellyt niin grillityöntekijänä, leipurina, tuotantopäällikkönä, varastomiehenä, tullarina kuin paikallislehden päätoimittajana, ja graafisen alan yrittäjän roolissa on tullut kerätyksi apetta perheen ruokapöytään. Myös kahdeksan vuoden ura lastensuojelun erityisyksikössä antoi paljon näkökulmaa.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Jo peruskoulussa aineet tuppasivat venähtämään niin pitkiksi, että opettajani totesi vähemmälläkin tekstimäärällä asioiden tulevan selväksi.
Kirjoittajanurani lähti tosissaan käyntiin perustaessani kaverini kanssa vuosituhannen alussa kaupunkilehden. Leikillisesti olenkin todennut tuosta ajasta, että aikani tarjosin eri lehdille kirjoittamiani artikkeleita, mutta kun ne eivät kelvanneet mihinkään, piti perustaa oma lehti, johon raapustuksensa saisi painetuksi. Kun sitten jäin pois lehtityöstä ja hyppäsin graafisen alan yrittäjäksi, into kirjoittamiseen tarvitsi jonkinlaisen kanavan. Sen myötä vuonna 2007 valmistui ensimmäinen rikosromaanini, vuonna 2008 ilmestynyt Musta Joulu. Samalla se oli lähtölaukaus jo yhdeksään romaaniin venähtäneeseen Petäjämäki-sarjaan.

Jo yhdeksänkymmentäluvulla kyhäsin jonkinlaisen jännärikäsikirjoituksen ja lähetin sen eri kustantamoille. Se tuli joka paikasta bumerangina varsin nopeasti takaisin.
Näin jälkikäteen tekstiä tarkastelleena sanoisin, että ymmärrettävistä syistä...

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aiheita ja ideoita on jokaisessa päivässä, tapahtumissa ja ennen kaikkea ihmisissä. Varsinaiset tarinat saattavat saada alkunsa yksittäisestä havainnosta, joka ei jätä ajatuksia rauhaan. Silloin havaintojen ympärille on vain ryhdyttävä rakentamaan tarinaa ja puettava se vaatteisiin.

Mistä uusin kirjasi kertoo?
Menneisyyden arvet -kirjassa koulurakennuksen purkutöiden alkajaisiksi sen kaukolämpöputkiston huoltotunnelista löytyy muumioitunut nuoren naisen ruumis, jota ei heti saada yhdistettyä yhteenkään kadonneeseen. Rikoskomisario Petäjämäki on hyllytettynä tutkinnan alussa ja uusikaupunkilaispoliisit saavat kaipaamaansa lisäresurssia, vaikka tapauksen tutkinnan siirtäminen suoraan keskusrikospoliisille näyttääkin aluksi todennäköiseltä. Kun tutkinta etenee, niin vuosikymmenten takaiset teot saavat pahuudenkin jälleen aktivoitumaan.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Kirjoittamisprosessini voi kiteyttää kolmeen asiaan; perslihaksiin, perslihaksiin ja perslihaksiin. Eli varsinainen työ tapahtuu kuukausien aikana ennen varsinaista kirjoittamista, joka on enää tarinan kasaan niputtamista. Näppäinten näpyttely tapahtuu sitten lähinnä television parhaaseen katseluaikaan ja alkuyöhön. Ja kun kaikki on valmista, on olo sellainen, että olisi valmis laittamaan koko paperinivaskan takansytykkeeksi.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Ennen kaikkea kirjoittaminen on sitä kovasti mainostettua omaa aikaa ja rentoutumista. Joku ottaa sen ajan lenkkeillen, televisiota katsellen tai pubissa istuen. Kuka mitenkin. Itselleni kirjoittaminen on se juttu. Toisekseen on yhteiskunnallisesti ehkä vähemmän kummallista rakentaa oma nukkekoti pään sisälle, jossa voi leikkiä hahmoilla, kuin tuoda sellainen fyysisesti mukanaan kotiin tai töihin ja aloittaa leikkiminen.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Nyt ilmestyvän rikosromaanin ja edellisen Synnin palkka -kirjan väliin mahtui viisi laihaa vuotta ettei uusikaupunkilainen poliisikaksikko Petäjämäki ja Laatikainen selvittänyt rikoksia kirjan sivuilla lainkaan. Laihoista vuosista oppineena olen jo aloittanut seuraavan, kymmenennen Petäjämäki-romaanin kirjoittamisen. Inspiraatio on jo takanapäin, nyt tarvitaan vain niitä perslihaksia, jotta saan kansiin vastauksen kysymykseen; Mitä jos…

Minkälainen lukija itse olet?
Niin kuin ruoan, kirjojenkin suhteen olen lähes kaikkiruokainen. No ainakin silloin, jos runokirjat ja nyyrikkihommat jätetään laskuista.
Vaikka itse pidän dekkareiden kirjoittamisesta, kauhu on lukijana lähellä sydäntä. Silloin ei voi olla nostamatta esiin nimiä Stephen King ja Dean Koontz.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja se päivä on hyvä aloittaa ja päättää lukemalla.