Saija Uusi-Viitala (Rajamäki) (s.1986) on vaasalainen kirjastovirkailija, kirjavinkkari ja satutäti. Vapaa-aikansa hän viettää perheensä kanssa, lukemalla kirjoja, katsomalla tv-sarjoja ja leipomalla maailman parhaita mokkapaloja. Aamu ja salaperäinen seteli on hänen esikoiskirjansa.

Saija Uusi-Viitala / kevät 2024

Kerrotko lyhyesti itsestäsi?
Olen kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo Vaasasta. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin pienellä eteläpohjalaisella paikkakunnalla, josta tieni kulki opiskelujen perässä Seinäjoelle ja lopulta yli kymmeneksi vuodeksi Pirkanmaalle. Muutimme hiljattain takaisin lähemmäs lasten kummeja ja isovanhempia. Olen työskennellyt kirjastoammattilaisena jo yli kymmenen vuotta.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina rakastanut kirjoja ja tarinoita! Lapsuuden kodissani luettiin paljon ja kävimme ahkerasti kirjastossa. Ennen kouluikää kerroin tarinoita c-kasetille ja kun opin kirjoittamaan, täytin lukemattomia ruutuvihkoja tarinoilla. Ainekirjoitus oli suosikkini koulussa ja kirjoitusvihkoja kului toinen toisensa perään. Jossain vaiheessa siirryin kirjoittamaan äidin kirjoituskoneella ja lopulta sain oman tietokoneen vain kirjoittamista varten. Vaikka minulla on välillä ollut pitkiäkin taukoja kirjoittamisesta, on se aina ollut suuri intohimoni. Suurin haaveeni on aina ollut kirjoittaa ja julkaista oma kirja mutta ajattelin sen olevan kohdallani mahdotonta. Tuntuu vieläkin aika uskomattomalta, että haaveeni on tulossa vihdoin todeksi!

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Aamu ja salaperäinen seteli -kirjan esikuvana on oma tyttäreni, jolla on liikuntarajoite. Kirjastossa työskennellessä huomasin ettei apuvälineitä käyttäviä lapsia hirveästi esiinny lastenkirjoissa. Ajattelin, että heidänkin pitää saada näkyä ja kuulua :)

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Toivoisin tietenkin, että saisin kirjoittaa Aamusta vielä monta jatko-osaa. :)
Haluaisin kirjoittaa myös nuorille ja nuorille aikuisille. Pari käsikirjoitusta onkin työn alla, nähtäväksi jää mihin ne johtavat.

Kerrotko kiteytetysti, mistä esikoiskirjasi kertoo?
Se kertoo pyörätuolilla liikkuvasta Aamu-tytöstä, joka löytää leikkipuistosta salaperäisen setelin. Aamu alkaa ystäviensä Pajun ja Pietan kanssa pohtia voivatko he pitää setelin itsellään vai pitäisikö sen oikea omistaja etsiä.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Olen äärettömän kärsimätön ja yleensä kun lähden kirjoittamaan jotakin, haluaisin saada tekstin mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Oikeasti tiedän, että hyvän tekstin kirjoittaminen ja viimeistely vie aikaa! Esikoiskirjaani kirjoitin kaikkiaan kolme vuotta. Välissä oli toki vuoden pituiseksi venähtänyt tauko, joka tosin teki tekstille hyvää. Kiireinen lapsiperhearki toki vaikuttaa myös siihen, että en pysty kirjoittaman tällä hetkellä niin paljon kuin haluaisin.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on iso osa identiteettiäni. Se on tapani nähdä ja kokea maailmaa. Kirjoittamalla haluan välittää ihmisille tunteita ja tuoda esiin itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Se on keino tuoda mielikuvittelemani asiat todeksi.

Minkälainen lukija itse olet?
Olen aika kaikkiruokainen, pois lukien sota- ja eräkirjallisuus. Tällä hetkellä hektisen lapsiperhearjen pyörityksessä en ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin ja viime vuosina olenkin lukenut eniten dekkareita ja psykologisia jännityskirjoja. Lanu ja NA-kirjallisuus on intohimoni ja sitä tulee myös päivätyön kautta luettua paljon. Olen ihan viime vuosina löytänyt äänikirjat ja e-kirjat ja tällä hetkellä käytännön syistä kulutan niitä enemmän kuin painettuja kirjoja. Lanu-puolelta suosikkejani on esim. Elina Pitkäkangas, J.S. Meresmaa, Sini Helminen, Salla Simukka ja Magdalena Hai. Dekkaristisuosikkeihini kuuluu ainakin Camilla Läckberg ja Ruth Ware. Myös Sofi Oksasen ja Johanna Sinisalon kirjat ovat tehneet minuun vaikutuksen. Lempikirjani on kuitenkin nyt ja ikuisesti Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Olen niin iloinen ja otettu siitä, että haluatte lukea kirjani, kiitos! Pelkästään jo kirjan julkaiseminen oli mieletön juttu mutta paljon mielettömämpi on se, että joku haluaa vielä ihan oikeasti lukea sen. Toivottavasti viihdytte Aamun mukana ja haluatte lukea lisää hänen seikkailuistaan :)