Kai Vainiomäki (1979) on helsinkiläinen kuvittaja, graafinen suunnittelija ja kansainvälisesti luetuimpia sarjakuvataiteilijoitamme. Hänen käsikirjoittamiaan Disney-sarjakuvia on julkaistu ympäri maailman.

Kirjailijahaastattelu / 2020

Kerrotko lyhyesti itsestäsi
Maailmaan saavuin Espoon Jorvin sairaalan kautta, isoksi vartuin Kirkkonummella, Tukholmassa ja Aachenissa Saksassa. Helsinkiläinen luovan työn tekijä olen sittemmin ollut isoimman osan aikuisikääni.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Käsikirjoitin vuosien ajan Disney-sarjakuvia, mikä muistuttaa lastenkirjailijan työtä monella tapaa, mutta en ole varma voiko siihen kirjailijan titteliä liittää. Joka tapauksella tällä taustalla varmasti on ollut vaikutusta siihen, että minulta nyt ilmestyy lastenkirja ja että minusta näin tulee kirjailija.

Lähestyin ensin Myllylahtea työstämälläni lastenromaanilla, mutta he ehdottivat kirjalle humoristisempaa ja tietokirjamaisempaa otetta. Kun minulla sattumoisin oli jo takataskussa valmiina idea juuri sen tyyliseen lastenkirjaan, päätin tarjota tuota kirjaideaa ensin, ennen kuin alkaisin muokata lastenromaania. Sen jälkeen asiat ovat edenneet tähän pisteeseen asti mukavan vauhdikkaasti.

Mistä saat aiheet kirjoillesi?
Idea Miten eläimet nukkuvat -kirjalle syntyi muistaakseni niin, että kerran linnunpönttöä katsellessani tulin ajatelleeksi, että linnunpöntön asukkaiden ja kotieläinten lisäksi en tiedä juuri mitään siitä, missä ja miten erilaiset eläimet nukkuvat. Arvelin, että aihe saattaisi paljastua mielenkiintoiseksi ja niin siinä kävikin, joten kirjoitin idean ylös. Sille tuli käyttöä muutamaa kuukautta myöhemmin, kun otin yhteyttä Myllylahteen.

Käytännössä se kai useimmiten menee jotenkin noin, että jokin ympäristöstä saatu pieni ärsyke pistää liikkeelle ajatusprosessin, josta seuraa jokin kiinnostava kysymys, ahaa-elämys tai tapa katsoa jotain asiaa uudesta näkökulmasta. Siksi yritän kantaa muistikirjaa mukanani, mutta ideoiden tullessa se on yleensä väärän takin taskussa.

Mistä esikoislastenkirjasi kertoo?
Se kertoo kahdesta nukkumaanmenoa välttelevästä sisaruksesta sekä erilaisista tavoista, joita eläimet ovat joutuneet kehittämään saadakseen nukutuksi. Mitä nukkumiseen(kin) tulee, me länsimaiset, turvallisissa asunnoissa elävät nykyihmiset olemme varmaankin maailmanhistorian onnekkaimpia otuksia mukavine tyynyinemme, peittoinemme ja patjoinemme.

Millainen on kirjoittamisprosessisi?
Täydellisessä maailmassa kirjoittaisin aina ensi töikseni aamulla, kun aivot eivät vielä ole täynnä sinne päivän aikana kertyviä ylimääräisiä ärsykkeitä, mutta tässä todellisessa, ruuhkavuosia elävän maailmassa se ei usein ole mahdollista. Tärkeintä on aloittaminen, ajatusten kokoon saaminen ja käyntiin pääseminen. Yleensä aloitan lukemalla sen, mitä olen edellisenä päivänä kirjoittanut, jotta pääsen taas sisään tekstin maailmaan ja siitä on sitten helppo jatkaa.

Joskus keskittyminen on helpompaa hälyisessä kahvilassa kuin työhuoneen rauhassa, kahvilassa kun ei välttämättä kehtaa jatkuvasti haahuilla ympäriinsä. Miten eläimet nukkuvat -kirjan käsikirjoituksen kirjoitin pääosin hotellin aulatilassa.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Tavallaan kirjoitin tarinoita jo ennen kuin itse osasin edes kirjoittaa, sanelemalla piirtämieni sarjakuvien puhekuplien tekstit äidille, isälle tai kenelle tahansa kirjoitustaitoiselle paikalla olijalle. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti olen kirjoittanut siitä lähtien. Se on siis tärkeä ja pysyvä osa elämääni. Tykkään juttujen keksimisestä ja siitä tunteesta joka syntyy, kun tarinan saa vauhtiin ja mielijohde johtaa seuraavaan niin että itse ei perässä tahdo pysyä ja kaikki muu hetkeksi unohtuu.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Jotta ehdin saada julkaisukuntoon kaiken sen mitä elämäni aikana haluaisin vielä tehdä, suunnittelen eläväni pitkään. Seuraavaksi on tulossa Miten eläimet nukkuvat- kirjalle jatko-osa, jonka työnimenä on Mitä eläimet miettivät. Se kertoo eläinten älykkyydestä ja inhimillisyydestä. Muita lastenkirjaideoita on jonossa ja myös joitakin sarjakuvaromaaneja odottaa vuoroaan.

Minkälainen lukija itse olet?
Kirjojen kuluttajan urani alkuvaiheessa minulla kuulemma oli tapana vastata puhelimeen ”Peppi Vainiomäki” tai ”Tonttu Vainiomäki”. Syy löytyy tietenkin Astrid Lindgrenin ja Mauri Kunnaksen tarinoista ja heidän kirjoihinsa palaan edelleen. Aika paljon luen myös kuivilta kuulostavia aikuisten proosakirjoja: Marcel Proustia, Thomas Mannia, Jonathan Franzenia, Donna Tarttia, Hemingwayta ja sen sellaista. Venäläiset kertojat ovat myös olleet tärkeitä. Mark Twainista olen tykännyt niin kauan kuin olen osannut lukea. Toinen huumoripuolen suosikkini on P.G Wodehouse. Sarjakuvakirjoittajista tekee mieli mainita ainakin Rene Goscinny, Carl Barks, Bill Watterson ja Alan Moore.

Hyvin monikin eri asia voi tehdä kirjasta hyvän, mutta ehkä vahvimmin mieleen jäävät ne, jotka tavalla tai toisella luovat kirjan todellisuuden mieleen niin elävänä, että tuntuu kuin olisi elänyt tarinan itse. Niin käy usein kaunokirjallisuutta lukiessa, mutta ainakin itselläni myös vaikkapa fantasia tai sarjakuvakin voi aiheuttaa saman. Tämä, että lukemalla voi kokea jotain sellaista, mitä itselle ei ole koskaan tapahtunut tai mikä ei välttämättä edes ole mahdollista, on yksi kirjojen hienoja puolia.

Mitä haluaisit sanoa lukijoillesi?
Yritän kehitellä mielenkiintoisia ja lukemisen arvoisia juttuja sekä juttuihin sopivia kuvia. Lämmin kiitos ja syvä kumarrus kaikille niitä lukeville.
Ja vaikka maailmankirjat ovat nyt sekaisin, lukekaamme edelleen kirjoja!